Sosiaalisesti ja ekologisesti kestävät hankinnat

Hankinnoista vallitseva yleinen väärinkäsitys on, että pitäisi ostaa aina vain halvinta. Kuitenkin hankintalain kirjainkin jo edellyttää ottamaan ympäristöseikat huomioon:

”Hankintayksiköiden on pyrittävä järjestämään hankintatoimensa siten, että hankintoja voidaan toteuttaa mahdollisimman taloudellisesti ja suunnitelmallisesti sekä mahdollisimman tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina ympäristönäkökohdat huomioon ottaen”. Laki julkisista hankinnoista (348/2007) 2 §.

Hankintoihin voidaan sisällyttää myös sosiaalisia kriteerejä. Euroopan komission Sosiaalinen ostaminen -oppaassa todetaan näin:

“Paras hintalaatusuhde: Hankintaviranomaiset vastaavat siitä, että ne saavat kaikesta hankkimastaan veronmaksajien rahoille parhaan hintalaatusuhteen. Paras hintalaatusuhde ei välttämättä tarkoita vain halvimman tarjouksen hyväksymistä. Se tarkoittaa, että hankintaviranomaisen on taattava paras kauppa asettamiensa vaatimusten puitteissa. Paras hintalaatusuhde voitaisiin määritellä parhaaksi mahdolliseksi yhdistelmäksi koko elinkaaren kustannuksia ja loppukäyttäjän vaatimukset täyttävää laatua. Hintalaatusuhde voi myös sisältää sosiaalisia näkökohtia.” (Euroopan komissio 2011. s. 20)

Komission oppaan mukaan hankinta voidaan pilkkoa, jolloin pienet ja keskisuuret yritykset pääsevät kilpailuun mukaan, mutta tämä edellyttää, että hankintaviranomainen pystyy koordinoimaan hankintaa. (emt. s. 26) Komission mukaan hankintaviranomainen voi esimerkiksi velvoittaa palkkaamaan työttömiä ja vammaisia, ja velvoittaa toteuttamaan tasa-arvoon liittyviä toimenpiteitä. (emt. s. 45)

Rakentamisessa aliurakointikielto tai rajoittaminen tarjouspyynnössä voi olla perusteltua, koska tällöin urakan saaja myös tekee työt eikä ketjutusta voi tehdä (ilman tilaajan suostumusta). Rakennuslehden artikkelin (26.11.2014) mukaan Helsingin kaupungin asuntotoimisto vaatii kosteudenhallintakulujen ilmoittamista erikseen tarjouksia jätettäessä. Kosteudenhallintasuunnitelman vaatiminen rakennuttajan vaatimukset täyttävänä on edellytys urakkasopimukselle. Tällainen menettelytapa on hyvä lähtökohta rakennusprojektin tilaamiseen.

Hankintojen teknisissä erittelyissä voidaan vaatia ympäristölle myönteisiä seikkoja, kuten ilmoitettuja materiaaleja, ympäristömerkin vaatimusten täyttymistä tai valmistusprosessin tai muun elinkaaren vaiheen ominaisuuksia. Energiamerkintädirektiivi (2010/30/EU), ekosuunnitteludirektiivi (2009/125/EY), Energy Star -päätös (2006/1005/EY), rengasmerkintäasetus (1222/2009), ja rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (2010/31/EU) sisältävät kriteerit energiatehokkuusvaatimuksille ja tuotteet, joita velvoite koskee. Esimerkiksi täysin uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköä saa vaatia, samoin reilun kaupan tuotteita.

Julkisten hankintojen ympäristöoppaan (2004) mukaan julkisen sektorin hankintojen ympäristöseikkojen huomioimisen perusteita ovat yleisen edun edistäminen ja hyvänä esimerkkinä toimiminen, tuotekehityksen edistäminen ympäristölle paremmaksi, ammattimaiset ostajat, käyttö- ja jätekustannuksiin sekä energiankulutukseen, päästöihin ja kemikaalikuormaan vaikuttaminen. Julkisen sektorin hankinnoilla on (volyyminkin vuoksi) paljon merkitystä markkinoille, kunhan ammattimaisten ostajien ammattitaitoa ei väheksytä vaatimalla ensisijaisesti halvinta. (s. 10) Suurinta valtaa käytetään, kun määritellään hankinnan kohdetta eli tehdään tarveharkintaa, koska kilpailutettavan kohteen määrittelyä ei juurikaan rajoiteta direktiiveissä tai lainsäädännössä (emt. s. 33).

Kun julkisen sektorin hankinnoista päätetään, päätetään myös seurannaisvaikutuksista, joita on paljon. Ei ole yhdentekevää tilataanko, mitä tilataan ja millä perusteella. Ympäristöystävällisimmän vaihtoehdon saaminen vaatii useiden eri osa-alueiden hallintaa ja huomioon ottamista. On huomioitava muiden muassa energiankulutus ja päästöt valmistuksessa sekä toimituksessa, prosessin ja lopputuotteen kemikaalikuorma sekä tuotteen elinkaari ja kierrätys, kun sitä ei enää tarvita. Palveluista muodostuu omanlaisiaan ympäristövaikutuksia.

Ympäristöoppaan kirjoittaja Nissiselle oli valjennut seuraava johtoajatus aiheesta: “Tarvitsemme kestävämpiä tuotteita. Kestävämpiä siinä tarkoituksessa, että tavaroiden käyttöikä on pitkä, eikä huonolaatuisten tavaroiden tuotannolla turhaan lisätä luonnonvarojen ja materiaalien käyttöä ja luonnon saastumista. Kestävämpiä myös siinä tarkoituksessa, että tavarat täyttävät jatkuvasti paremmin kestävän kehityksen kriteerejä: vähäinen energiankulutus, haitaton kemikaalisisältö, vähän päästöjä, suuri materiaalitehokkuus, eettisesti ja sosiaalisesti hyväksyttävä työntekijöiden kohtelu.” (emt. s.8)

Lähteet

Euroopan komissio. Sosiaalinen ostaminen – Opas sosiaalisten näkökohtien huomioonottamisesta julkisissa hankinnoissa. Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto 2011. ISBN 978-92-79-18403-1 doi:10.2767/18806 http://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=738&langId=fi&pubId=606&furtherPubs=yes

Ari Nissinen. Julkisten hankintojen ympäristöopas, Suomen ympäristökeskus (SYKE), 2004. ISBN 952-11-1625-0.

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/41745/Ympäristöopas_113.pdf?sequence=1

http://www.rakennuslehti.fi/2014/11/saasuoja-on-tarpeen-puutalolle-mutta-olisi-turha-lisakustannus-betonitalolle/

Vaikuttavuus- ja laatuperusteinen terveysjohtaminen sekä SOTE-uudistus

Lääketehdas Novartiksen sivuilta löytyy artikkeli Boston Consulting Groupin viime kesäisestä The Missing Piece of Finnish Health Care Reform -tutkimuksesta. (HUOM! Minulla ei ole sidonnaisuuksia tähänkään yritykseen!)

“Pääongelma, johon Suomessa ei ole vielä systemaattisesti tartuttu, on hälyttävän suuret laatuerot sairaaloiden ja alueiden välillä. Esimerkiksi lannemurtuman jälkeinen kuolleisuus on pahimmillaan kuusinkertainen verrattaessa huonoimman ja parhaan sairaalan laatua. BCG:n laskelmien mukaan jopa yli 1 400 pelkästään aivohalvaukseen, sydäninfarktiin ja lantionmurtumiin liittyvää kuolemaa voitaisiin välttää vuosittain, jos kaikki Suomen alueet suoriutuisivat keskimäärin niiden hoidosta yhtä hyvin kuin parhaat alueet tällä hetkellä. BCG:n arvion mukaan arvopohjaisella terveydenhuollon johtamisella voitaisiin säästää jopa 500–900 miljoonaa euroa pelkästään näiden kolmen potilasryhmän suorissa hoitokustannuksissa, jos kaikki sote-alueet saavuttaisivat parhaiden verrokkien tason.” (Novartis, 14.7.2016)

Eräs tekijöistä toteaakin: “Kustannuksissa puhutaan silloin miljardiluokan säästömahdollisuuksista, joihin on mahdollista päästä hoidon laatua parantamalla, ei sitä karsimalla”. Teollisuudessa laatupolitiikkaa harjoitetaan, koska “maanantaikappaleet” ja jälkimarkkinointi maksavat. Tämä on huomionarvoista myös sosiaali- ja terveydenhuollossa. Potilas palaa takaisin jos hänen sairauttaan ei todeta ja/tai hoideta. Tällöin hyödytön käynti on pelkkä kuluerä ja turhaa vaivaa. On veronmaksajien (asiakkaista puhumattakaan) kiistaton etu saattaa sosiaali- ja terveyspalvelujen laadunvalvonta alulle. “BCG:n raportin mukaan vaikuttavuus- ja laatuperusteinen terveysjohtaminen puuttuu vielä Suomesta julkisista terveyspalveluista.” Pettynyt potilas voisi todeta, että sen kyllä huomaa.

Laatujärjestelmiin kuuluu seuranta, johon SOTE-sektorilla tarvitaan kansallisia vaikuttavuus- ja kustannustehokkuusmittareita. Yhdeksi on käytännössä otettava asiakkaan näkemys. Ei voi olla niin, että asiakkaaseen kohdistetaan hyödyttömiä toimia, vaan vaikuttavuutta on seurattava myös seuraamalla asiakasta. Osaa sairauksista ja hoitoa voidaan valvoa esimerkiksi laboratoriokokein, mutta tapaukset joissa potilaalle ei saada tehtyä diagnoosia on otettava erityiseen tarkkailuun. Tällä hetkellä lähes ainoa mittari tälle ovat potilaiden tekemät muistutukset ja kantelut, jotka voivat olla heidän terveydentilansa kannalta hyödyttömiä mutta maksavat yhteiskunnalle. Tästä toimintamallista on järki kaukana.

Huomionarvoisia seikkoja ovat hoito elämäntapoja muuttamalla ja ennaltaehkäisy. Jos halutaan tehokkuutta, ne on pakko yhdistää SOTE-kuvioihin, jossa on oikeasti SOTE eikä vain TE. Ihmisen sosiaaliset tilanteet, kuten köyhyys ja työttömyys, voivat olla terveysriski. Ratkaisuja voidaan alkaa etsiä minimitukien korotuksesta ja elämän mielekkyyden kokemuksista, joita saa muualtakin kuin työelämästä (en tarkoita tässä orjatöitä tms. nöyryyttävää puuhastelua). Urheilulajien mahdollisuudet on tarjottava myös vähävaraisille, kalliit välinelajit ovat edelleen köyhimpien ulottumattomissa. Näin menetetään myös lupaavia urheilijoita. Toisaalta vähäiset rahavaratkaan eivät estä pitämästä itseään kunnossa, tarvitaan ehkä vain enemmän luovuutta lajien ja harjoitusten löytämiseksi.

Yksi tärkeimmistä sairauksien ehkäisykeinoista ja paranemisen motivoijista on mielestäni ihmisen toivo paremmasta tulevaisuudesta. Tapoja on vaikea muuttaa, mutta tietoon perustuvat odotukset auttavat sekä muutoksessa että hyvän tilanteen ylläpidossa. Sairauksien ennaltaehkäisy on monien muuttujien huomioimista ja siksi välillä kalliina pidettyä, mutta se tulee aina inhimillisesti katsottuna halvemmaksi kuin puhjennut sairaus. Aiemmin on puhuttu työttömien terveystarkastuksista. Itse laajentaisin tarkastusta terveiden osalta myös kuntotestiin.

On myös tärkeää, ettei yhteiskunta viesti ihmisten kohtaamisissa heidän olevan rasite tai omasta tahdostaan vaikeassa elämäntilanteessa esimerkiksi etuuksia ja muuta apua haettaessa. Nämä byrokraattiset kampitukset ja muut arvoa alentavat piiloviestit eivät edistä yhteiskunnan tavoitteita vaan syrjäyttävät ihmisiä. Kuka haluaa maksaa veroja jäseniään huonosti kohtelevalle yhteiskunnalle?

SOTE-sopassa suuri riski on maksaa suoriteperusteisesti. Tällöin ei päästä vaikuttavuudessa ja kustannustehokkuudessa välttämättä minnekään. Myöskään potilaiden myyminen “huutolaismallilla” eli halvimman kokonaispaketin esittäjälle ei toimi, koska edellämainituista syistä voi paljastua hoitovirheitä ja laiminlyöntejä joista seuraa kaikenlaisia yllätyksiä. Potilaille yllätykset voivat toki olla positiivisia, jos diagnoosi ja hoito viimein tulevat. Hinta kilpailutuksen ainoana tai merkittävimpänä kriteerinä ei tule toimimaan myöskään julkisten palvelujen organisaatiorakenteiden vuoksi. En oikein näe muuta ratkaisua kuin määritellä mitattavat laatu- ja vaikuttavuuskriteerit kilpailutuksen perusteeksi, koska on myös oltava jokin tapa arvioida uudistuksen vaikutuksia. Terveydenhuollon osalta pidän parhaana valinnanvapauden lisäämisen vaihtoehtona yksityislääkärien KELA-korvauksien roimaa korotusta. Näin potilaille saadaan todellinen valinnanvapaus, jonot lyhenevät eikä tarvita hallinnollista maakuntatasoa koska järjestelmä on jo olemassa.

https://www.novartis.fi/news/media-releases/arvoperusteinen-terveydenhuollon-ohjaus-parantaisi-hoidon-laatua-ja-voisi Linkki raporttiin http://www.bcg.com/en-nor/perspectives/38846

Kaupunkiluonnon merkitys ja kuntapäättäjän mahdollisuudet

Kuntapäättäjä päättää myös kaavoituksesta ja sen kautta kaupunkiympäristöistä. Huomioitavaksi tulevat niin rakennuspaikat, kadut ja tiet, putkistot ja muu infra, turvallisuus, viheralueet sekä rakennusten pihapiirit. Ikkunasta näkyvä maisema ja sijainti vaikuttavat myös asuntojen kysyntään sekä osto- ja vuokrauspäätöksiin.

Esteettömyydestä säädellään rakennusmääräysten tasollakin. Liikuntarajoitteisille asuintalon piha saattaa olla ainoa viheralue, johon hänellä on todellisuudessa pääsy, joten sen viihtyisyyttä pitäisi ajatella myös luonnonympäristönä. Pihapiirit ovat myös muiden lajien asuinpaikkoja - haluttiin sitä tai ei. Lisäksi ihmiset kärsivät ulkoilman puutteesta, joten varsinkaan parvekkeettomia asuntoja ei pitäisi kaavoituksessa sallia, jotta kaikilla asukasryhmillä olisi edes jokin ulkotila käytössään.

Luonnon monimuotoisuutta voi vaalia myös kerrostalon pihassa. Tavanomaisten koristekasvien sijaan voi istuttaa hyötykasveja, jotka eivät useinkaan vaadi sen monimutkaisempaa hoitoa kuin koristekasvitkaan. Marjat kelpaavat myös linnuille ja karviaisvarkaaksi voi paljastua jopa supikoira. Kukkivien kasvien valinnassa voi huomioida perhoset ja mehiläiset, ja näin saadaan lisää ihmisillekin näkyvää elämää pihapiiriin. Tavanomaisen, jatkuvaa ruohonleikkuuta vaativan nurmikon voi korvata ainakin osin kedolla tai maisemapellolla, jossa kasvaa kukkia. Näin Riihimäellä ja Tampereella. Niitty tarvitsee yleensä kaksi niittokertaa vuodessa ja niitettyjen kasvien poistamisen. Kasvilavat ovat kokeilemisen arvoisia. Lavoissa voidaan kasvattaa yhdessä hyötykasveja ja näin myös lisätä yhteisöllisyyttä. Omaksi ja naapureiden yllätykseksi onnistuin kasvattamaan viime kesänä kasvilavassa jopa muutaman nauriin.

Kaupunkisuunnittelussa luonto ja sen tuottamat ympäristöhyödyt ovat usein alisteisia yhdyskuntasuunnittelun teknis-taloudellisille tavoitteille (esim. Grahn 1991, Tyrväinen 1999, Van Herzel ja Wiedemann 2002). (Teoksessa: Tyrväinen ym. 2007.) Jos taloyhtiöiden pihat halutaan nähdä vain kulkuväylinä ja hukkatiloina, saadaan epäviihtyisää ja biodiversiteetiltään köyhää kaupunkirakennetta. Kasvit kuitenkin varjostavat, puhdistavat ilmaa ja tuottavat happea, viihtyisyyden lisäämisen lisäksi. Kuten Tyrväisen ym. (emt. s.57) raportissa todetaan, luonnolla on merkitystä myös ihmisten henkiselle hyvinvoinnille, stressitaso laskee ja mieliala nousee luonnonympäristöissä.

Tyrväisen ym. (2007) tutkimus on osa ’Kaupunkiluonto ja ihmisten hyvinvointi’ -hanketta (SA 2005– 2007), joka on Metlan ja Tampereen yliopiston yhteistutkimus. (...) Myönteiset tuntemukset lisääntyvät jo verraten vähäisestä vapaa-aikaan liittyvästä viheralueiden käytöstä. Selvä vaikutus on havaittavissa, kun lähiviheralueita käytetään vuositasolla yli viisi tuntia kuukaudessa tai kun kaupungin ulkopuolisilla luontokohteilla vieraillaan 2–3 kertaa kuukaudessa. (emt. s.73)

Puistoillakin on merkitystä, mutta tässä asiassa luonnontilan määrä on oleellista. Puistojenkin biodiversiteettiä voisi lisätä korvaamalla nurmikkoa kedoilla ja pensasryhmillä. Istutusten koolla ja lajivalikoimalla on suuri merkitys. Luonnon hiljaisuus ja rauha voivat olla vaikeita toteuttaa kaupunkiympäristöissä, mutta estetiikalle, aistielämyksille ja luonnon monimuotoisuudelle on paljonkin tehtävissä. Kaikki alkaa suunnittelusta ja siitä, mikä asetetaan suunnittelun lähtökohdaksi.

Olen aiempien ja nykyisten luottamustehtävien puitteissa ollut tekemisissä useiden viherrakentamisen ammattilaisten kanssa. Heillä on poikkeuksetta ollut hyvin laaja ammattitaito, mutta silti yleiset viheralueet ovat valitettavan suurelta osin nurmikkoa. Viheralueista päätettäessä suunnittelun voisi joskus tehdä vaikka siten, että annettaisiin kaupungin viherpalvelujen ammattilaisille vapaat kädet tehdä alustava suunnitelma, esimerkiksi kehotuksella suunnitella alue mahdollisimman rikkaan biodiversiteetin näkökulmasta. Olen vakuuttunut, että saisimme aiemmasta poikkeavia ja parempia suunnitelmia.

Luonnon merkitys kaupunkilaisille ja vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin. Liisa Tyrväinen, Harri Silvennoinen, Kalevi Korpela ja Matti Ylen. Teoksessa: Metlan työraportteja 52: 57-77. Luontomatkailu, metsät ja hyvinvointi. (http://www.metla. /julkaisut/workingpapers/2007/mwp052.htm)

Vihaisten äitien kysymykset ja vastauksia

1. Sisäilmaongelmiin puuttuminen on yksi kuntapäättäjän tärkeimpiä tehtäviä. Saneeraukset ja korjauskelvottomien rakennusten tilalle rakennettavat uudisrakennukset ovat sekä lakisääteinen välttämättömyys, mutta myös investointi sekä rakennuskantaan että ihmisten terveyteen. Pelkästään sairastelun väheneminen maksaa saneeraukset takaisin nopeammin kuin ne on ehditty kirjanpidossa kuolettaa.

Olen joutunut puuttumaan sisäilmaongelmaisiin kouluihin esimerkiksi vaalilautakunnan jäsenenä. Joissakin kohteissa on pudonnut ilmanvaihto vaalipäivänä pois päältä, koska ne ovat käsikäytöllä (eli poissa päältä) viikonloppuisin energiansäästövirheen vuoksi. Tästä ja joissain paikoissa havaitsemistani homeen hajusta ja vioista olen sitten ilmoittanut paikalla olleelle vahtimestarille. Vertaistukiryhmissä riittää neuvottavia, miten menetellä lasten sisäilmahaittaisten päiväkotien ja koulujen kanssa.

Jos minusta tulee kaupunginvaltuutettu, en aio olla hiljaa tai hyssytellä jos tietooni tuodaan tai huomaan vikoja, vaurioita tai sisäilmahaittoihin viittaavia hajuja tai oireita. Otan tarvittaessa Aluehallintovirastoon ja mediaan yhteyttä jos tutkimuksia ja korjauksia ei aloiteta ripeästi tai ongelmia ei saada kunnassa hoidettua.

2. Opetusta puhtaiksi todetuissa tiloissa pitäisi alkaa järjestämään heti, kun tarvetta ilmenee. Samoin tätä tulee jatkaa, jos aiempaa tilaa ei saada altistuneille käyttökelpoiseksi saneerauksesta huolimatta. Järkevintä olisi aloittaa heti tutkimukset tällaisten väistötilojen etsimiseksi, koska tarvetta on.

3. Kunta ja/tai kiinteistön omistaja vastaa, koska terveydensuojelulaki ja maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttävät rakennusten olevan terveyshaitattomia. Haitan aiheuttaja eli kiinteistön omistaja vastaa myös aiheutuneista vahingoista.

4. Merkittäviä lisäkustannuksia ei välttämättä edes aiheudu, jos puhtaiden väistötilojen etsintä ja tekeminen aloitetaan ennakoivasti. Yksi hyvä väistötila palvelee perättäisiä korjauskohteita, jos ne saadaan vuorollaan kuntoon. Kyse ei ole kertakäyttöisestä väliaikaisratkaisusta. Korjaustarvetta ja altistuneita ihmisiä on, joten tilanteeseen on myös suhtauduttava vakavasti. Moni altistunut ja sisäilmasta sairastunut työntekijä ottaisi varmasti kiitollisuudella vastaan puhtaan työpaikan ja altistuneet lapset, joiden erityistarpeet (kuten hajusteettomuus) olisivat samat kuin hänen.

BONUS: Olen erityisen surullinen sisäilmasairaiden lasten ja nuorten tilanteen vuoksi. Aikuisena voi vaikuttaa itse tilanteeseensa, mutta alaikäinen on toisten armoilla. Toivon sisäilmasairaille lapsille ja nuorille soveltuvia harrastus- ja vapaa-ajan vieton mahdollisuuksia, jos ikätoverien tapaaminen jää koulun ja päiväkodin ongelmien vuoksi vähiin.

Säännöstellyn omistusasumisen mahdollisuudet

Tampereen sosialidemokraattien poliittinen ohjelma 2017-2021 sisältää helmen: “Tampereen on käynnistettävä pilottihankkeekseen hinta- ja laatusäännösteltyä omistusasumista. Mallissa tonttien luovutusehdoissa ja asukasvalinnassa painotetaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja markkinahintaa alempaa tasoa.” (s. 17)

Idea on loistava, sekä sosiaalisesti että muutenkin. Erityisesti sisäilmahaitoille altistuneiden asumiskysymysten ratkaisuun tarvitaan kyseiselle asukasryhmälle räätälöityjä kohteita. Tässä esitetty ajatus soveltuisi mainiosti yhdistettäväksi tavanomaisesta poikkeavilla laatukriteereillä rakentamiseen, koska hutilointi ja märkärakentaminen ovat aivan liian yleisiä uudisrakentamisessa. Myöskään tavanomaiset materiaalit eivät lähtökohtaisesti monestikaan altistuneille sovellu, valinnat on tehtävä mahdollisimman suurelta osin ns. nollaVOC-periaatteella, eli M1-luokituskaan ei takaa herkistyneimmille soveltuvuutta.

Kun asukkaat saavat päättää taloyhtiöstään ja asunnoistaan konkreettisesti, saadaan taloyhtiö josta ei edes haluta muuttaa pois ja jos halutaan, kaupat syntyvät taloyhtiön sisällä. Tosielämän esimerkki löytyy Helsingistä, Jätkäsaaren Malta. Helsingissä toimivan Koti kaupungissa ry:n sivuilta pääsee jyvälle yhteisörakentamisesta.

Tonttipolitiikka Tampereen alueella on yksi kompastuskivi terveelliselle asumiselle. Ulkoilman ja maaperän olosuhteiden kannalta sopivia rakennuspaikkoja on vaikea löytää. Uusia asuinalueita kaavoitettaessa ja tonttien luovutusehdoissa tärkeimpänä kriteerinä tulisi olla terveydelliset seikat.

Jos ajatellaan terveellistä asumista ja sosiaalisia tekijöitä, moni menettää sisäilmahaitoille terveytensä lisäksi omaisuutensa eikä siis kykene ostamaan omistusasuntoa. Jos sosiaalisissa asunto-osakeyhtiöissä osan asunnoista omistaisi tarkoitusta varten perustettu yhdistys tai säätiö, osa asunnoista voitaisiin myös vuokrata. Näin terveellinen asuminen ei jäisi vain tietyn maksukyvyn tai varallisuustason omaavien mahdollisuudeksi. Tässäkin seikassa sosiaalinen oikeudenmukaisuus jää toteutumatta tällä hetkellä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon laatu, osa 2. Asiakaspalaute laatujärjestelmässä

Asiakaslähtöisyydellä tarkoitetaan toiminta- ja ajattelutapaa, jonka perustana ovat asiakkaan tarpeet, toiveet ja odotukset sellaisina kuin asiakas ne ilmaisee. Asiakaslähtöisesti toimittaessa asiakkaan ja ammattilaisen välille syntyy aitoa, tasa-arvoista, kahdensuuntaista vaikuttamista ja vuoropuhelua. Asiakaslähtöinen organisaatio edellyttää todellista asiakkaan mukaanottamista keskusteluun ja päätöksentekoon. Toiminta vastaa ihmisten tarpeisiin eikä toimintaa suunnitella yksinomaan organisaation tai työntekijän tarpeista käsin. (Outinen ym. 1999 s.23)

En puutu tässä tekstissä asiakaspalautteen keräämisen ja analysoimisen menetelmiin, käyttöön tai luotettavuuteen, aihepiiristä löytyy materiaalia runsaasti näiden näkökohtien tiimoilta. Asiakaspalautteen arvioimisen hyödyllisyys riippuu käytetystä menetelmästä, eli mitä tietoa kerätään ja onko saatu tieto merkityksellistä laadun arvioinnin kannalta ylipäätään. Joskus nimittäin ihmisiltä saadaan tietoa, joka ei vastaa siihen mitä on yritetty saada selville.  Lisäksi on huomioitava, mihin tyytyväisyyttä verrataan. Jos odotus ensiavun toiminnasta on tuntikausien jonotusta kovilla penkeillä ja palaute laadusta hyvää kun on selvitty kahdella tunnilla, mihin sitä verrataan? Kilpailua ei ole. Voidaanko palautetta verrata vastaavaan, joka on saatu kiireellisestä lääkärikäynnistä terveysasemalla?

Sosiaali- ja terveydenhuollossa asiakaspalautteen hyödyllisyyden arvioinnin pitäisi sisältää lähtökohtaisesti kaksi osaa: asiakaspalvelun ja palvelun sisällön. Nämä eivät välttämättä liity toisiinsa. Palvelu voi olla hyvää, mutta asiakkaan oikeudet voivat jäädä toteutumatta tai oikea hoito saamatta ja toisinpäin. Yksi erikoisuus ovat hymynaama-automaatit terveysasemilla. Miten ihmeessä ja mihin on ajateltu kohdentaa päivän aikana kymmenien asiakkaiden ja useiden heidän kanssaan tekemisissä olevien työntekijöiden kohtaamiset ja niistä saatu hymynaamapalaute?

Asiantuntija-asiakkaan odotukset kohdistuvat myös juridisten seikkojen, suositusten ja tutkimustiedon täyttymiseen. Asiakkaan valistuneisuus siitä, mitä olisi pitänyt tapahtua verrattuna siihen, mitä tapahtui, vaikuttaa tietenkin palautteeseen. Asiakkaan tietotason arvioiminen ja sen vaikutus palautteeseen voivat olla visaisia selvitettäviä.

Yksi tapa muuttaa toimintaa asiakaslähtöisempään suuntaan on hyödyntää kokemusasiantuntijoiden osaamista. Organisaation asiakkaina heillä on näkemystä siitä, miten organisaatio ja toiminta näkyvät asiakkaalle. Asiakaslähtöisyys ei saisi olla vain sanahelinää ja joskus asiakkaan ja organisaation näkemykset tapahtuneesta poikkeavatkin toisistaan suuresti. Tällöin saatetaan olla tilanteessa, jossa organisaatio tuottaa toimintoja ja asiakas on “kapulana rattaissa”. Näin ei tietenkään tulisi tapahtua, koska organisaation pitäisi asiakasta varten olemassa.

Seitsemän laatupolkua: vaihtoehtoja laadunhallintaan sosiaali- ja terveydenhuollossa. Maarit Outinen, Suomen kuntaliitto, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, Turun yliopisto. Täydennyskoulutuskeskus. Suomen kuntaliitto, 1999

Kun haluttiin energiansäästöä saatiinkin riski terveyshaitoista

Kuntavaalien alla on syytä huomioida, että kuntapäättäjät joko suoraan tai välillisesti tilaavat myös kuntien rakennuskannan perus- ja vauriokorjaukset, niihin liittyvät tutkimukset ja selvitykset sekä uudisrakennukset. Ottaen huomioon sisäilmahaittojen esiintyvyyden, ei ole yhdentekevää millä tietopohjalla näitä päätöksiä tehdään. Yksi harkinnan paikka ovat energiamääräykset uudisrakentamisessa.

Ilmastonmuutoksen vuoksi päästöjä pitää vähentää. Rakennuksiin liittyy noin 40% suomalaisesta energiankulutuksesta. Asian toinen puoli on olemassaoleva rakennuskanta ja kuinka se sietää lämpenevää säätä, kohoavaa ilmankosteutta ja lisääntyviä sateita. Emme kuitenkaan saa hetkessä uutta rakennuskantaakaan - ja uudisrakennuksissa on omat ongelmansa. Lisäksi päästöjä syntyy myös rakentamisesta.

Omasta kokemuksesta voin todeta, että ulkoseiniltään betoni-lasivillarakenteinen A-energialuokan talokin voidaan pilata jo rakennusvaiheessa. Ihmettelin ajoittaista pilaantuneen hajua muutamassa kohdassa ulkoseinien luona. Kun asuntoa tutkittiin, seinän ja lattian välinen sauma oli tehty väärällä sementillä ja se vuoti korvausilmaa alipaineiseen asuntoon. Pieni asia eikä kummoinenkaan rahansäästö, muutama euro per asunto, mutta terveyshaitta asukkaalle. Rakennuksien käyttöiässä pyritään kuulemma nykyään 100:n vuoteen. Tuo mainitsemani rakennus ei ollut terveyshaittaisena käyttökelpoinen edes käyttöön otettaessa.

Rakennusfysiikan professori Juha Vinha toteaa: “lämmöneristyksen lisäys lisää merkittävästi rakenteen homehtumisriskiä lämmöneristekerroksen ulkopinnassa. Homehtumisriski kasvaa myös ilmastonmuutoksen vaikutuksesta siirryttäessä kohti vuosisadan loppua.” (http://www.rakennuslehti.fi/2016/12/ttyn-rakennusfysiikan-professori-kertoo-miksi-eristemaarien-lisays-nollaenergiatasolle-saattaa-olla-kosteusriski/)

Kun uudisrakennusta tilataan, kuinka usein ajatellaan rakennusfysikaalisia lainalaisuuksia ja rakennuksen elinkaarta? Rakennusfysiikan ilmiöt tapahtuvat rakennusmääräyksistä huolimatta. Rakenteiden käyttäytyminen erilaisissa olosuhteissa pystytään mallintamaan. Se pitäisi tietenkin tehdä ennen uudentyyppisten rakenneratkaisujen käyttöönottoa ja peruskorjauksissa, jos ulkoseinien eristevahvuutta kasvatetaan. Lisäksi mikään rakenne ei toimi mallinnettunakaan, jos se rakennetaan väärin. Energiatehokkuus on merkityksetöntä, jos rakennus sairastuttaa käyttäjät. Ekologisuuden lähtökohta on käyttökelpoisuus. Jos jokin ei toimi siinä tarkoituksessa mihin se on ajateltu, ei se ole silloin ekologinenkaan.

Aikuistensuojeluilmoitus

Jälleen tänään silmiini osui juttu, jossa kerrottiin ihmisten heitteillejätöstä ja siitä, miten se näkyy esimerkiksi isännöitsijöiden työssä. Olen joutunut muutaman kerran hoitamaan taloyhtiöiden häirikkötapauksia, ja viimeisimmässä huomasin, että Suomesta puuttuu aikuistensuojeluilmoituksen tekemisen mahdollisuus. Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä kuka huolestunut kansalainen tahansa, mutta minne voi ilmoittaa aikuisesta, jolla on selvästi ongelmia?

Viimeisin tietooni tullut tapaus oli huhupuheiden mukaan mielenterveysongelmainen, päihteiden käyttö ja harhat olivat ilmeisiä. Poliisi vei hänet naapurin kertoman mukaan putkaan viikon aikana neljänä päivänä häiriöiden vuoksi. Tilanteen jatkuttua oli paikallaan alkaa selvittämään, miksi ihmistä jolla on ilmiselviä ongelmia, ei hoideta.

Koska en tavoittanut ketään paikallisista mielenterveyspalveluista, keskuksesta kehotettiin soittamaan akuuttipsykiatrian poliklinikalle. Sieltä kerrottiin, että ilmoittavat ensiapuun tapauksesta. Ihmettelin ääneen, eikö ensiavussa ymmärretä tällaisten potilaiden “skarppaavan” eli vaikuttavan selväpäisemmiltä tarpeen vaatiessa, kuten lääkärin vastaanotolla. Sain neuvoksi, että kyseisestä henkilöstä pitää tehdä rikosilmoitus niin sitten esimerkiksi selkeään väkivallan uhkaan voidaan puuttua. Mielestäni mielenterveysongelmaisten paikka ei ole putkassa vaan psykiatrisessa hoidossa. Oikeilla lääketieteellisillä menetelmillä sairauden tila toki saataisiin todettua ja lääkkeiden pitoisuutta veressä voisi verikokein seurata - häiriökäytöksen sijaan.

Monesti selkeissä laiminlyöntitapauksissa vedotaan ihmisen itsemääräämisoikeuteen. Se on toki tärkeä ihmisoikeus, mutta lääkärin vastaanotolla skarppaava ja muualla vainoharhainen, lääkkeensä ottamatta jättävä potilas ei ole kykenevä päättämään omista asioistaan. Toisaalta myös muiden itsemääräämisoikeus olla joutumatta häiriöiden ja haittojen kohteeksi pitäisi huomioida. Kiinteistöjen omistajille voi tulla kustannuksia, jos asukas ei ymmärrä asunnon vikoja tai päättää pestä lattian todella runsaalla vedellä. Hamstraajien täpötäydet asunnot tuhohyönteisineen ja hajuhaittoineen ovat oma lukunsa. Asukas voi olla vaikeastikin dementoitunut ja hellan päälle jättäessään vaarantaa oman ja toisten terveyden sekä hengen. Itsemääräämisoikeus on kaikilla yhtäläinen, haittojen ja riskien aiheuttaminen muille ei voi olla hyväksyttävää.

Mikä neuvoksi? Aikuistensuojeluilmoituksen teon mahdollisuudella voisi aloittaa. Jos on toisesta ihmisestä huolissaan ja tavallinen keskustelu ei tuota tulosta tai ole mahdollinen, asian siirtämiseksi ammattilaisille pitäisi saada jokin väline. Nyt kun toimeentulotuen maksatus on siirretty KELA:lle, sosiaalityöntekijöillä voisi olla enemmän aikaa näihin, erään tuon ammattikunnan edustajan sanoin, “oikeisiin sosiaalitöihin”.

Kipakan blogin kysymyksiä kuntavaaliehdokkaille - ja vastaukset

Sisäilmasta on riittänyt kirjoitettavaa gradun verran ja jäi vielä ylikin. 

Kipakan blogin Facebook-sivuilta (https://www.facebook.com/kipakkakipinoi/) löytyvät mainiot kysymykset kuntavaaliehdokkaille, joten vastaanpa niihin:

1. Miten saadaan koulut, päiväkodit sekä muut julkiset rakennukset pysymään terveinä?

Aivan samoin kuin rakennuskanta ylipäätään: uudisrakennusta tehdessä palkataan osaava valvoja itse ja valvotaan erityisesti rakennusten ja materiaalien kuivanapitämistä. Tehdään tiiveystutkimukset. Rakennuksen talotekniikan toimivuutta valvotaan mittauksin, käytetään sitä oikein (esim. ei katkota ilmanvaihtoa) ja selvitetään käyttäjien havainnot heti, vähättelemättä ja selittelemättä. Korjataan viat heti ja riittävällä laajuudella, vältetään tiivistyskorjauksia muissa kuin betonirakenteiden halkeamissa ja saumavioissa. Käytetään osaavaa homekoiraa ja rakennusterveysasiantuntijoita ongelmien ilmetessä.

2. Pitääkö valvontaa lisätä rakennustyömailla, jotta ei mennä siitä missä aita on matalin? Ämpärit loppuvat tällä menolla.

Kyllä, epäilemättä.

3. Kuka valvoo vuokra-asuntojen kuntoa? Miten näiden rakennusten terveellisyys taataan? Missä on apu kun omaisuus menee kosteusvaurion takia kaatopaikalle? Kuka maksaa silloin, kun sänkykin menee alta?

Vastuu asiassa on kiinteistöjen omistajalla, yksiselitteisesti, tämä lukee aivan selvästi maankäyttö- ja rakennuslaissa, terveydensuojelulaissa ja -asetuksessa. Jos terveystarkastaja kutsutaan paikalle, hänen on noudatettava lakeja ja asumisterveysasetusta sekä tehtävä työnsä kunnolla. Rakennusten terveys taataan rakentamalla oikein ja huolehtimalla kiinteistön omistajan velvollisuuksista, kuten oikea-aikaisesta kunnossapidosta ja peruskorjauksista. Asukkaiden sisäilmavalitukset on otettava todesta, koska suurin osa suomalaisista asunnoista on sisäilmahaittaisia. Vastuu vahingoista on aiheuttajalla ja aiheuttajan on maksettava uusi sänkykin jos vanha saastuu.

4. Kuinka taataan opetus sisäilmasta sairastuneelle lapselle tai nuorelle joka opiskelee ammattiin?

Etsimällä soveltuva oppilaitos (kunta etsii, ei sairastunut yrityksen ja erehdyksen taktiikalla) tai etänä. Kiinteistön omistaja vastaa, että oppilaat eivät sairastu.

5. Entä sitten kun enää ei löydy tarpeeksi tervettä asuntoa? Olet saanut lahjaksi kemikaaliyliherkkyyden homealtistuksen myötä. Kenellä on vastuu auttaa tässä tilanteessa, jotta löytyy tarpeeksi terve ja kemikaaliton koti?

Asiasta on oikeuden ennakkopäätös, eli kunnan vuokrataloyhtiö ja terveystarkastaja etsivät:

Ennakkopäätös homeisista vuokra-asunnoista, kiinteistön omistajan ja kaupungin viranomaisten vastuusta KKO:2008:20 :"Perheen muutettua Pohjolankadun asuntoon kaupungin viranomaiset olivat laiminlyöneet valvoa, että kaupungin määräysvallassa olevan kiinteistöyhtiön isännöitsijä olisi suorittanut terveystarkastajan asunnontarkastuspöytäkirjojen 14.11.1997, 19.1.1998, 2.3.1998 ja 12.5.1998 edellyttämät korjaustoimenpiteet. Kaupungin viranomaiset olivat tietoisina asunnon kunnosta laiminlyöneet osoittaa perheelle sen tarpeen mukaisen terveellisen asunnon. Kaupunki oli ollut myös lastensuojelulain 12 ja 13 §:n nojalla lastensuojelullisin perustein velvollinen korjaamaan asumisoloihin liittyneet puutteet ja järjestämään perheelle sen tarpeen mukaisen asunnon.

Terveystarkastajan todettua 24.11.1998 Pohjolankadun asunnossa havaittujen kosteusvaurioiden olevan terveyshaitta kaupungin asuntoviranomaiset olivat jättäneet vuokralaisten pyynnöstä huolimatta suorittamatta Lempinkadun asunnon ennakkotarkastuksen, vaikka tarkastukseen olisi perheellä ilmenneet terveysongelmat huomioon ottaen ollut erityinen syy. Terveystarkastaja ei myöskään ollut suorittanut jälkitarkastusta esittämiensä korjaustoimenpiteiden toteutumisen varmistamiseksi.

Näillä ja lisäksi käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus katsoi, että kaupungin viranomaisilla, jotka olivat olleet suoritettujen tarkastusten ja tutkimusten perusteella tietoisia asuntojen kosteusvaurioista ja puutteellisuuksista ja niiden perheelle aiheuttamasta ilmeisestä terveyshaitasta, oli ollut erityinen velvollisuus huolehtia kaupungin perheelle osoittamien asuntojen kunnosta ja terveydellisestä sopivuudesta. Asiassa oli selvitetty, että kaupunki oli laiminlyönyt valvoa hallitsemiensa yhtiöiden ja viranomaistensa toiminnan asianmukaisuutta ja riittävyyttä aiheuttaen näin osaltaan tuottamuksellaan Tanjalle, Villelle, Suville, Markukselle, Marialle, Mirjamille ja Hennalle pysyvän terveyshaitan." (http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2008/20080020)

Käytännössä sairastunut itse kokeilee, missä pystyisi olemaan ja päätyy evakkoon ja muuttokierteeseen - ainakin joksikin aikaa. Näin ei saisi olla, mutta Suomessa ei ole mitään tahoa, joka tarjoaisi homeettomaksi todettuja ja mahdollisimman vähäpäästöisillä materiaaleilla rakennettuja asuntoja. Asian korjaamisella on kiire.

6. Onko yhdelläkään kunnalla varaa kasvattaa uusia veronmaksajia homeisissa kouluissa ja päiväkodeissa?

Ei, koska kustannukset sairastumisista ja työkyvyttömyydestä eskaloituvat. 
Professori Tuula Putusta lainatakseni: ”Säästäkää edes lapset ja raskaana 
olevat naiset.” Tätä ei vaan haluta ymmärtää. Vaikka sairastumisia ja niiden 
vakavuutta vähätellään, ne tapahtuvat ja niistä tulee lasku veronmaksajille. 
Lisäksi myös henkilökunta altistuu ja sairastuu.