Seurakuntavaalit 2018

Ympäristö

Hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n tuoreen raportin mukaan maapallon lämpötila on jo noussut noin asteella esiteollisesta ajasta. Mikäli lämpeneminen jatkuu nykyistä vauhtia, 1,5 asteen raja ylitetään vuosisadan puoleen väliin mennessä. Rajan ylittäminen aiheuttaisi merkittäviä riskejä sekä ihmisille että luonnolle.

Vaaditaan nopeita päästövähennyksiä, jotta maapallon lämpötilan nousu voidaan rajoittaa 1,5 asteeseen. Globaalit päästöt on käännettävä uralle, jossa nettopäästöt laskevat nollaan vuosisadan puoliväliin mennessä.

”Fossiilisen hiilen päästöt ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu ei ole taittunut. Mikäli emme tee nopeita toimenpiteitä kaikilla toimialoilla, 1,5 asteen kriittinen raja ylitetään vuosisadan puoleen väliin mennessä, jolloin myös lämpenemisen aiheuttamat vaikutukset ovat vakavampia”, sanoo Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja ja Suomen IPCC-työryhmän puheenjohtaja Juhani Damski. http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/IPCC_Ilmasto_lampenee_halyttavalla_vauhd(48136) 

IPCC:N ilmastoraportti oli yllättävän karua luettavaa. Mikä ihmisen toiminnassa ja elämässä, tai yhtä lailla seurakuntien, on oikeasti välttämätöntä? Sellaista, josta ei voi luopua? Yhtä lailla yksilön kuin seurakuntienkin elämässä suurimmat kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajat (energian tuotanto fossiilisin polttoainein, lihansyönti ja henkilöautoliikenne) voidaan kitkeä pois tai ainakin vähentää niitä merkittävästi.

Kuluneella kaudella Ympäristötoimikunta (jonka puheenjohtajana olen ollut tämän kauden) on mm. valmistellut kirkon ympäristödiplomin uusinnan ja ostanut polkupyöriä henkilöstön yhteiskäyttöön. Ikävänä takaiskuna ympäristötavoitteille voi mainita sähkösopimuksen uusinnan, johon kiinteistöosasto ei pyytänyt lainkaan lausuntoa ympäristötoimikunnalta, vaikka olisi pitänyt. Epäilemättä olisimme halunneet jatkaa kokonaan uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön hankintaa, mutta meidät ja siten myös ympäristönsuojelu sivuutettiin.

On ensiarvoisen tärkeää ostaa vain ja ainoastaan uusiutuvilla energianlähteillä tuotettua sähköä ja lämpöenergiaa. Kaukolämmöstä tulee hankkiutua eroon viimeistään saneerauksien yhteydessä, ellei fossiilisten polttoaineiden käytöstä sen tuottamisessa luovuta pikaisesti kokonaan. Mieluiten eroon hankkiutumista pitäisi alkaa suunnitella heti, ilmaston lämpenemisen vuoksi. Metsiä tulisi hoitaa ainoastaan ns. jatkuvan kasvatuksen menetelmin, mieluiten suojella ne kaikki. Tehometsätalouden menettelyjä ei tulisi käyttää lainkaan hiilinielujen turvaamiseksi.

Seurakuntayhtymän omistamista metsistä saatuja hakkuutuloja ei käsitykseni mukaan ole mitenkään välttämättä tarvittu niiden kolmen kauden aikana, joina minulla on ollut luottamustehtäviä. On arvovalinta, ajatellaanko saati toteutetaanko metsätaloutta lainkaan. Mielestäni se tulee olla viimeisenä keinona maaomaisuuden myymisen kanssa, jos rahat näyttävät loppuvan.

Biodiversiteetillä eli luonnon monimuotoisuudella on merkitystä myös ihmisten terveyteen: Mielenkiintoinen uusi oivallus on biodiversiteetin vähenemisen ja allergisten tautien lisääntymisen välinen yhteys, joka välittyy ilmeisesti ympäristön ja ihmisen mikrobiomien muutosten kautta. https://www.duodecimlehti.fi/lehti///duo13333

Maankäytössä voidaan huomioida biodiversiteetti ja hiilensidonta maaperään eli mikrobien hiilipumppu. Kyse on uudesta tutkimuslöydöksestä. ”Nyt on ymmärretty, kuinka tärkeä maaperän hiilivarasto ovat mikrobien kuollessaan jälkeen jättämät yhdisteet. [...] Mykorritsat (Sienijuuri, kasvin ja sienirihmaston symbioosi, auttaa kasvia ravinteiden otossa. Mykorritsa saa kasvista hiilihydraatteja, joita se ei pysty tuottamaan.) näivettyvät tarpeettomina, jos peltoon lisätään liukoisia tai nopeasti liukenevia keinolannoitteita. Maan muokkaus puolestaan rikkoo sienirihmastoja.” https://www.hs.fi/tiede/art-2000005857015.html Maanparannusta voidaan tehdä myös biohiilellä, joka on ollut kokeilussa Kalevankankaan hautausmaalla tänä kesänä - kiitos ammattitaitoisen ja kehitystä seuraavan henkilökunnan.

Seurakuntien maa-alueilla voitaisiin esimerkiksi korvata nurmikkoja kedoilla ja niityillä, tästä tein ympäristötoimikunnassa aloitteenkin ja asiaa selvitetään. Ketojen ja niittyjen hoito on niitto pari kertaa kesäkaudella, joten myös energiaa säästyy leikkureiden ja trimmerien käytön vähentyessä. Nämä alueet ovat paljon monimuotoisempia kuin nurmikot ja tarjoavat mm. hyönteisille ravintoa ja soveltuvia elinympäristöjä.

Kemikalisoituminen koskettaa myös päättäjiä, koska tämäkin on yksi hankinnoissa huomioon otettava seikka. Erilaisten kemikaalien yhteisvaikutukset, biokertyminen ja yhdisteiden pysyvyys ovat monilta osin tuntemattomia, joten kirkon arvot huomioon ottaen mitään riskejä ei mielestäni ole tarpeen ottaa. Aiemmin mainittu maanparannus hiilellä on todettu myös atratsiini-torjunta-aineen poistamiseen soveltuvaksi menetelmäksi: “Atratsiinin hajoamista tehosti hajottajamikrobien tai niiden tarvitsemien ravinteiden, eli hiilen, lisääminen maaperään. Erityisesti hiilen lisääminen ravinneköyhään, suomalaiseen pohjamaahan edisti vähäisenkin atratsiinipitoisuuden hajoamista.” http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kulutus_ja_tuotanto/Kemikaalien_ymparistoriskit/Vaitos_Mikrobitoiminnan_tehostaminen_edi(32689) Biodiversiteetin suojelu ei ainoastaan edistä hiilen sitoutumista, se auttaa myös kemikalisoitumisen haittojen poistossa. Tärkeintä on kuitenkin olla aiheuttamatta omin toimin kemikalisoitumista.

Johdon sitoutuminen on nähdäkseni suurin este tällä hetkellä ympäristöasioiden toteuttamisessa, jos esteitä on. Kaikki yksiköt eivät osallistuneet edes ympäristödiplomin vaatimaan sisäiseen auditointiin, vaikka asiasta on kirkkovaltuuston päätös ja siitä muistutettiin tekemättä jättäneitä useampaan kertaan. Tarjouduin kahteen otteeseen konsultoimaan ja tekemään omassa kotiseurakunnassani talkoita auditoinnissa. Sähköposteihini ei edes vastattu. Tällaiseen pitäisi puuttua jo kurinpidollisin toimin. Henkilökunta on onneksi valveutunutta ja oma-aloitteistakin ympäristöasioissa.

Erityisen tärkeää on taata jatkossa työaika- ja taloudelliset resurssit ympäristöasioiden hoitoon. Kuluvalla kaudella parin yksikön edustajia ei ole toimikunnassa aina näkynyt. Heille ei ole annettu työaikaa toimikunnan asioihin, edes paria tuntia silloin tällöin kokouksen ajaksi - huolimatta kirkkovaltuuston päätöksestä. Myös ympäristösihteeri tarvitsisi lisää työaikaa aiheen tiimoille. Pienintäkään tavoitetta ei voi saavuttaa, jos ei ole resursseja.

Diakonia

Seurakuntien diakoniassa autetaan yhteiskunnan turvaverkkojen läpi pudonneita monin tavoin. Jotkut asiakkaat ovat niin väsyneitä, sairaita tai muuten hädänalaisia, että kaipaavat apua esimerkiksi KELAn lomakkeidenkin täyttämisessä saadakseen tukia, jotka heille kuuluvat. Ovathan ne vaikeaselkoisia, ja tälläkin elämän osa-alueella tarvitaan tukea jota ei oikein muualta saa. Muutamat sisäilmakatastrofin uhreiksi joutuneet ovat kertoneet saaneensa apua vain seurakuntien diakonian kautta. Yksi tapa auttaa voisi olla soveltuvien tilojen tarjoaminen hätämajoitukseen niille, joiden on pakko lähteä kotoaan terveyden menetyksen kohdattuaan tai sen uhatessa. Aistinvaraisesti arvioituna Luhtaanrannan uusi leirikeskus voisi soveltua tähän. Tällaista hätämajoitusta ei ole vielä missään tarjolla.

Sisäilma(haitat)

Sisäilmahaitat ovat Suomessa yleisiä. Lainsäädäntö edellyttää kiinteistön omistajalta, ettei rakennuksissa saa esiintyä terveyshaittoja. Sisäilmahaittoihin ja niiden epäilyihin tulee suhtautua vakavasti ja pyrkiä hoitamaan ongelmat kerralla kuntoon. Tähän päästään tutkimalla rakenteet kuntotutkimuksen keinoin ja rakenneavauksin heti ja riittävän laajasti. Myös osaavia homekoiria kannattaa käyttää vaurioiden sijainnin ja laajuuden paikantamiseksi. Olen tehnyt pro gradu -työn sisäilmahaittoihin liittyvistä asunnontarkastuksista, gradu löytyy Tampereen yliopiston sivuilta nimellä Asumiskurjuus. Siihen olen kirjannut runsaasti myös haittojen tunnistamisesta ja poistamisesta, nämä seikat ovat yleispäteviä myös julkisissa rakennuksissa.

Aktiivimallin kustannukset

Ratkaisujen Suomi: Puolivälin tarkistus. Hallituksen toimintasuunnitelma vuosille 2017–2019 (Hallituksen julkaisusarja 5/2017) on työvoimahallinnon kohdalla 30 miljoonan menoerä.

Nyt Kela palkkaa 100 työntekijää aktiivimallin vuoksi. Tämä maksaa noin kahdeksan miljoonaa euroa tänä vuonna. (https://yle.fi/uutiset/3-10049747) Työllistäminen on hyvä asia, mutta hallituksen työllisyyspolitiikan piti säästää rahaa. Tämä turhaan byrokratiaan kuluva summa on taas kuoletettava lisäsäästöillä jostakin, jos tavoitteesta halutaan pitää kiinni, huomioon ottaen edellä mainittu 30 miljoonaa. Puolivälin tarkistus -asiakirjasta ei selviä, kuuluuko tämä KELA:n rekrytointi ennakoituihin kustannuksiin.

Lisäksi toimeentulotuki on yksi tekijä, jonka vaikutuksia ei ole mietitty. Toimeentulotukea saavat työttömät saavat saman määrän rahaa kuukaudessa jatkossakin, vaikka he eivät täyttäisi aktiivimallin ehtoja, Kansaneläkelaitos kertoo Lännen Medialle. Heitä on noin 77 500 henkilöä. (https://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2431243) 

Yksinkertaisella laskutoimituksella voidaan todeta aktiivimallin rangaistusvaikutuksen tehoavan maksimissaan vain joka neljänteen työttömään. Samoin aktiivimallia ei sovelleta työkyvyttömyyseläkettä hakeneisiin.

Pitäisikö pääministerille lähettää taskulaskin, kun päässä- tai kynällä ja paperilla lasku ei suju? Edelleen ratkaisematta on lähes kaikkien työttömien ongelma: työpaikan puute. Lisäksi osa työttömistä kuuluu työkyvyttömyyseläkkeelle. Jos tilastokikkailua halutaan, työkyvyttömille eläkkeen myöntäminen pikavauhdilla olisi sellainen. Heidän kohdallaan säästettäisiin myös aktiivimallin toimien kustannukset, koska he eivät hyödy mistään puuhastelusta. Päinvastoin sairas vain stressaantuu näistä paperisodista ja stressi ei kohenna vointia missään sairaudessa.