Vaikuttavuus- ja laatuperusteinen terveysjohtaminen sekä SOTE-uudistus

Lääketehdas Novartiksen sivuilta löytyy artikkeli Boston Consulting Groupin viime kesäisestä The Missing Piece of Finnish Health Care Reform -tutkimuksesta. (HUOM! Minulla ei ole sidonnaisuuksia tähänkään yritykseen!)

“Pääongelma, johon Suomessa ei ole vielä systemaattisesti tartuttu, on hälyttävän suuret laatuerot sairaaloiden ja alueiden välillä. Esimerkiksi lannemurtuman jälkeinen kuolleisuus on pahimmillaan kuusinkertainen verrattaessa huonoimman ja parhaan sairaalan laatua. BCG:n laskelmien mukaan jopa yli 1 400 pelkästään aivohalvaukseen, sydäninfarktiin ja lantionmurtumiin liittyvää kuolemaa voitaisiin välttää vuosittain, jos kaikki Suomen alueet suoriutuisivat keskimäärin niiden hoidosta yhtä hyvin kuin parhaat alueet tällä hetkellä. BCG:n arvion mukaan arvopohjaisella terveydenhuollon johtamisella voitaisiin säästää jopa 500–900 miljoonaa euroa pelkästään näiden kolmen potilasryhmän suorissa hoitokustannuksissa, jos kaikki sote-alueet saavuttaisivat parhaiden verrokkien tason.” (Novartis, 14.7.2016)

Eräs tekijöistä toteaakin: “Kustannuksissa puhutaan silloin miljardiluokan säästömahdollisuuksista, joihin on mahdollista päästä hoidon laatua parantamalla, ei sitä karsimalla”. Teollisuudessa laatupolitiikkaa harjoitetaan, koska “maanantaikappaleet” ja jälkimarkkinointi maksavat. Tämä on huomionarvoista myös sosiaali- ja terveydenhuollossa. Potilas palaa takaisin jos hänen sairauttaan ei todeta ja/tai hoideta. Tällöin hyödytön käynti on pelkkä kuluerä ja turhaa vaivaa. On veronmaksajien (asiakkaista puhumattakaan) kiistaton etu saattaa sosiaali- ja terveyspalvelujen laadunvalvonta alulle. “BCG:n raportin mukaan vaikuttavuus- ja laatuperusteinen terveysjohtaminen puuttuu vielä Suomesta julkisista terveyspalveluista.” Pettynyt potilas voisi todeta, että sen kyllä huomaa.

Laatujärjestelmiin kuuluu seuranta, johon SOTE-sektorilla tarvitaan kansallisia vaikuttavuus- ja kustannustehokkuusmittareita. Yhdeksi on käytännössä otettava asiakkaan näkemys. Ei voi olla niin, että asiakkaaseen kohdistetaan hyödyttömiä toimia, vaan vaikuttavuutta on seurattava myös seuraamalla asiakasta. Osaa sairauksista ja hoitoa voidaan valvoa esimerkiksi laboratoriokokein, mutta tapaukset joissa potilaalle ei saada tehtyä diagnoosia on otettava erityiseen tarkkailuun. Tällä hetkellä lähes ainoa mittari tälle ovat potilaiden tekemät muistutukset ja kantelut, jotka voivat olla heidän terveydentilansa kannalta hyödyttömiä mutta maksavat yhteiskunnalle. Tästä toimintamallista on järki kaukana.

Huomionarvoisia seikkoja ovat hoito elämäntapoja muuttamalla ja ennaltaehkäisy. Jos halutaan tehokkuutta, ne on pakko yhdistää SOTE-kuvioihin, jossa on oikeasti SOTE eikä vain TE. Ihmisen sosiaaliset tilanteet, kuten köyhyys ja työttömyys, voivat olla terveysriski. Ratkaisuja voidaan alkaa etsiä minimitukien korotuksesta ja elämän mielekkyyden kokemuksista, joita saa muualtakin kuin työelämästä (en tarkoita tässä orjatöitä tms. nöyryyttävää puuhastelua). Urheilulajien mahdollisuudet on tarjottava myös vähävaraisille, kalliit välinelajit ovat edelleen köyhimpien ulottumattomissa. Näin menetetään myös lupaavia urheilijoita. Toisaalta vähäiset rahavaratkaan eivät estä pitämästä itseään kunnossa, tarvitaan ehkä vain enemmän luovuutta lajien ja harjoitusten löytämiseksi.

Yksi tärkeimmistä sairauksien ehkäisykeinoista ja paranemisen motivoijista on mielestäni ihmisen toivo paremmasta tulevaisuudesta. Tapoja on vaikea muuttaa, mutta tietoon perustuvat odotukset auttavat sekä muutoksessa että hyvän tilanteen ylläpidossa. Sairauksien ennaltaehkäisy on monien muuttujien huomioimista ja siksi välillä kalliina pidettyä, mutta se tulee aina inhimillisesti katsottuna halvemmaksi kuin puhjennut sairaus. Aiemmin on puhuttu työttömien terveystarkastuksista. Itse laajentaisin tarkastusta terveiden osalta myös kuntotestiin.

On myös tärkeää, ettei yhteiskunta viesti ihmisten kohtaamisissa heidän olevan rasite tai omasta tahdostaan vaikeassa elämäntilanteessa esimerkiksi etuuksia ja muuta apua haettaessa. Nämä byrokraattiset kampitukset ja muut arvoa alentavat piiloviestit eivät edistä yhteiskunnan tavoitteita vaan syrjäyttävät ihmisiä. Kuka haluaa maksaa veroja jäseniään huonosti kohtelevalle yhteiskunnalle?

SOTE-sopassa suuri riski on maksaa suoriteperusteisesti. Tällöin ei päästä vaikuttavuudessa ja kustannustehokkuudessa välttämättä minnekään. Myöskään potilaiden myyminen “huutolaismallilla” eli halvimman kokonaispaketin esittäjälle ei toimi, koska edellämainituista syistä voi paljastua hoitovirheitä ja laiminlyöntejä joista seuraa kaikenlaisia yllätyksiä. Potilaille yllätykset voivat toki olla positiivisia, jos diagnoosi ja hoito viimein tulevat. Hinta kilpailutuksen ainoana tai merkittävimpänä kriteerinä ei tule toimimaan myöskään julkisten palvelujen organisaatiorakenteiden vuoksi. En oikein näe muuta ratkaisua kuin määritellä mitattavat laatu- ja vaikuttavuuskriteerit kilpailutuksen perusteeksi, koska on myös oltava jokin tapa arvioida uudistuksen vaikutuksia. Terveydenhuollon osalta pidän parhaana valinnanvapauden lisäämisen vaihtoehtona yksityislääkärien KELA-korvauksien roimaa korotusta. Näin potilaille saadaan todellinen valinnanvapaus, jonot lyhenevät eikä tarvita hallinnollista maakuntatasoa koska järjestelmä on jo olemassa.

https://www.novartis.fi/news/media-releases/arvoperusteinen-terveydenhuollon-ohjaus-parantaisi-hoidon-laatua-ja-voisi Linkki raporttiin http://www.bcg.com/en-nor/perspectives/38846

Kaupunkiluonnon merkitys ja kuntapäättäjän mahdollisuudet

Kuntapäättäjä päättää myös kaavoituksesta ja sen kautta kaupunkiympäristöistä. Huomioitavaksi tulevat niin rakennuspaikat, kadut ja tiet, putkistot ja muu infra, turvallisuus, viheralueet sekä rakennusten pihapiirit. Ikkunasta näkyvä maisema ja sijainti vaikuttavat myös asuntojen kysyntään sekä osto- ja vuokrauspäätöksiin.

Esteettömyydestä säädellään rakennusmääräysten tasollakin. Liikuntarajoitteisille asuintalon piha saattaa olla ainoa viheralue, johon hänellä on todellisuudessa pääsy, joten sen viihtyisyyttä pitäisi ajatella myös luonnonympäristönä. Pihapiirit ovat myös muiden lajien asuinpaikkoja - haluttiin sitä tai ei. Lisäksi ihmiset kärsivät ulkoilman puutteesta, joten varsinkaan parvekkeettomia asuntoja ei pitäisi kaavoituksessa sallia, jotta kaikilla asukasryhmillä olisi edes jokin ulkotila käytössään.

Luonnon monimuotoisuutta voi vaalia myös kerrostalon pihassa. Tavanomaisten koristekasvien sijaan voi istuttaa hyötykasveja, jotka eivät useinkaan vaadi sen monimutkaisempaa hoitoa kuin koristekasvitkaan. Marjat kelpaavat myös linnuille ja karviaisvarkaaksi voi paljastua jopa supikoira. Kukkivien kasvien valinnassa voi huomioida perhoset ja mehiläiset, ja näin saadaan lisää ihmisillekin näkyvää elämää pihapiiriin. Tavanomaisen, jatkuvaa ruohonleikkuuta vaativan nurmikon voi korvata ainakin osin kedolla tai maisemapellolla, jossa kasvaa kukkia. Näin Riihimäellä ja Tampereella. Niitty tarvitsee yleensä kaksi niittokertaa vuodessa ja niitettyjen kasvien poistamisen. Kasvilavat ovat kokeilemisen arvoisia. Lavoissa voidaan kasvattaa yhdessä hyötykasveja ja näin myös lisätä yhteisöllisyyttä. Omaksi ja naapureiden yllätykseksi onnistuin kasvattamaan viime kesänä kasvilavassa jopa muutaman nauriin.

Kaupunkisuunnittelussa luonto ja sen tuottamat ympäristöhyödyt ovat usein alisteisia yhdyskuntasuunnittelun teknis-taloudellisille tavoitteille (esim. Grahn 1991, Tyrväinen 1999, Van Herzel ja Wiedemann 2002). (Teoksessa: Tyrväinen ym. 2007.) Jos taloyhtiöiden pihat halutaan nähdä vain kulkuväylinä ja hukkatiloina, saadaan epäviihtyisää ja biodiversiteetiltään köyhää kaupunkirakennetta. Kasvit kuitenkin varjostavat, puhdistavat ilmaa ja tuottavat happea, viihtyisyyden lisäämisen lisäksi. Kuten Tyrväisen ym. (emt. s.57) raportissa todetaan, luonnolla on merkitystä myös ihmisten henkiselle hyvinvoinnille, stressitaso laskee ja mieliala nousee luonnonympäristöissä.

Tyrväisen ym. (2007) tutkimus on osa ’Kaupunkiluonto ja ihmisten hyvinvointi’ -hanketta (SA 2005– 2007), joka on Metlan ja Tampereen yliopiston yhteistutkimus. (...) Myönteiset tuntemukset lisääntyvät jo verraten vähäisestä vapaa-aikaan liittyvästä viheralueiden käytöstä. Selvä vaikutus on havaittavissa, kun lähiviheralueita käytetään vuositasolla yli viisi tuntia kuukaudessa tai kun kaupungin ulkopuolisilla luontokohteilla vieraillaan 2–3 kertaa kuukaudessa. (emt. s.73)

Puistoillakin on merkitystä, mutta tässä asiassa luonnontilan määrä on oleellista. Puistojenkin biodiversiteettiä voisi lisätä korvaamalla nurmikkoa kedoilla ja pensasryhmillä. Istutusten koolla ja lajivalikoimalla on suuri merkitys. Luonnon hiljaisuus ja rauha voivat olla vaikeita toteuttaa kaupunkiympäristöissä, mutta estetiikalle, aistielämyksille ja luonnon monimuotoisuudelle on paljonkin tehtävissä. Kaikki alkaa suunnittelusta ja siitä, mikä asetetaan suunnittelun lähtökohdaksi.

Olen aiempien ja nykyisten luottamustehtävien puitteissa ollut tekemisissä useiden viherrakentamisen ammattilaisten kanssa. Heillä on poikkeuksetta ollut hyvin laaja ammattitaito, mutta silti yleiset viheralueet ovat valitettavan suurelta osin nurmikkoa. Viheralueista päätettäessä suunnittelun voisi joskus tehdä vaikka siten, että annettaisiin kaupungin viherpalvelujen ammattilaisille vapaat kädet tehdä alustava suunnitelma, esimerkiksi kehotuksella suunnitella alue mahdollisimman rikkaan biodiversiteetin näkökulmasta. Olen vakuuttunut, että saisimme aiemmasta poikkeavia ja parempia suunnitelmia.

Luonnon merkitys kaupunkilaisille ja vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin. Liisa Tyrväinen, Harri Silvennoinen, Kalevi Korpela ja Matti Ylen. Teoksessa: Metlan työraportteja 52: 57-77. Luontomatkailu, metsät ja hyvinvointi. (http://www.metla. /julkaisut/workingpapers/2007/mwp052.htm)

Vihaisten äitien kysymykset ja vastauksia

1. Sisäilmaongelmiin puuttuminen on yksi kuntapäättäjän tärkeimpiä tehtäviä. Saneeraukset ja korjauskelvottomien rakennusten tilalle rakennettavat uudisrakennukset ovat sekä lakisääteinen välttämättömyys, mutta myös investointi sekä rakennuskantaan että ihmisten terveyteen. Pelkästään sairastelun väheneminen maksaa saneeraukset takaisin nopeammin kuin ne on ehditty kirjanpidossa kuolettaa.

Olen joutunut puuttumaan sisäilmaongelmaisiin kouluihin esimerkiksi vaalilautakunnan jäsenenä. Joissakin kohteissa on pudonnut ilmanvaihto vaalipäivänä pois päältä, koska ne ovat käsikäytöllä (eli poissa päältä) viikonloppuisin energiansäästövirheen vuoksi. Tästä ja joissain paikoissa havaitsemistani homeen hajusta ja vioista olen sitten ilmoittanut paikalla olleelle vahtimestarille. Vertaistukiryhmissä riittää neuvottavia, miten menetellä lasten sisäilmahaittaisten päiväkotien ja koulujen kanssa.

Jos minusta tulee kaupunginvaltuutettu, en aio olla hiljaa tai hyssytellä jos tietooni tuodaan tai huomaan vikoja, vaurioita tai sisäilmahaittoihin viittaavia hajuja tai oireita. Otan tarvittaessa Aluehallintovirastoon ja mediaan yhteyttä jos tutkimuksia ja korjauksia ei aloiteta ripeästi tai ongelmia ei saada kunnassa hoidettua.

2. Opetusta puhtaiksi todetuissa tiloissa pitäisi alkaa järjestämään heti, kun tarvetta ilmenee. Samoin tätä tulee jatkaa, jos aiempaa tilaa ei saada altistuneille käyttökelpoiseksi saneerauksesta huolimatta. Järkevintä olisi aloittaa heti tutkimukset tällaisten väistötilojen etsimiseksi, koska tarvetta on.

3. Kunta ja/tai kiinteistön omistaja vastaa, koska terveydensuojelulaki ja maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttävät rakennusten olevan terveyshaitattomia. Haitan aiheuttaja eli kiinteistön omistaja vastaa myös aiheutuneista vahingoista.

4. Merkittäviä lisäkustannuksia ei välttämättä edes aiheudu, jos puhtaiden väistötilojen etsintä ja tekeminen aloitetaan ennakoivasti. Yksi hyvä väistötila palvelee perättäisiä korjauskohteita, jos ne saadaan vuorollaan kuntoon. Kyse ei ole kertakäyttöisestä väliaikaisratkaisusta. Korjaustarvetta ja altistuneita ihmisiä on, joten tilanteeseen on myös suhtauduttava vakavasti. Moni altistunut ja sisäilmasta sairastunut työntekijä ottaisi varmasti kiitollisuudella vastaan puhtaan työpaikan ja altistuneet lapset, joiden erityistarpeet (kuten hajusteettomuus) olisivat samat kuin hänen.

BONUS: Olen erityisen surullinen sisäilmasairaiden lasten ja nuorten tilanteen vuoksi. Aikuisena voi vaikuttaa itse tilanteeseensa, mutta alaikäinen on toisten armoilla. Toivon sisäilmasairaille lapsille ja nuorille soveltuvia harrastus- ja vapaa-ajan vieton mahdollisuuksia, jos ikätoverien tapaaminen jää koulun ja päiväkodin ongelmien vuoksi vähiin.

Säännöstellyn omistusasumisen mahdollisuudet

Tampereen sosialidemokraattien poliittinen ohjelma 2017-2021 sisältää helmen: “Tampereen on käynnistettävä pilottihankkeekseen hinta- ja laatusäännösteltyä omistusasumista. Mallissa tonttien luovutusehdoissa ja asukasvalinnassa painotetaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja markkinahintaa alempaa tasoa.” (s. 17)

Idea on loistava, sekä sosiaalisesti että muutenkin. Erityisesti sisäilmahaitoille altistuneiden asumiskysymysten ratkaisuun tarvitaan kyseiselle asukasryhmälle räätälöityjä kohteita. Tässä esitetty ajatus soveltuisi mainiosti yhdistettäväksi tavanomaisesta poikkeavilla laatukriteereillä rakentamiseen, koska hutilointi ja märkärakentaminen ovat aivan liian yleisiä uudisrakentamisessa. Myöskään tavanomaiset materiaalit eivät lähtökohtaisesti monestikaan altistuneille sovellu, valinnat on tehtävä mahdollisimman suurelta osin ns. nollaVOC-periaatteella, eli M1-luokituskaan ei takaa herkistyneimmille soveltuvuutta.

Kun asukkaat saavat päättää taloyhtiöstään ja asunnoistaan konkreettisesti, saadaan taloyhtiö josta ei edes haluta muuttaa pois ja jos halutaan, kaupat syntyvät taloyhtiön sisällä. Tosielämän esimerkki löytyy Helsingistä, Jätkäsaaren Malta. Helsingissä toimivan Koti kaupungissa ry:n sivuilta pääsee jyvälle yhteisörakentamisesta.

Tonttipolitiikka Tampereen alueella on yksi kompastuskivi terveelliselle asumiselle. Ulkoilman ja maaperän olosuhteiden kannalta sopivia rakennuspaikkoja on vaikea löytää. Uusia asuinalueita kaavoitettaessa ja tonttien luovutusehdoissa tärkeimpänä kriteerinä tulisi olla terveydelliset seikat.

Jos ajatellaan terveellistä asumista ja sosiaalisia tekijöitä, moni menettää sisäilmahaitoille terveytensä lisäksi omaisuutensa eikä siis kykene ostamaan omistusasuntoa. Jos sosiaalisissa asunto-osakeyhtiöissä osan asunnoista omistaisi tarkoitusta varten perustettu yhdistys tai säätiö, osa asunnoista voitaisiin myös vuokrata. Näin terveellinen asuminen ei jäisi vain tietyn maksukyvyn tai varallisuustason omaavien mahdollisuudeksi. Tässäkin seikassa sosiaalinen oikeudenmukaisuus jää toteutumatta tällä hetkellä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon laatu, osa 2. Asiakaspalaute laatujärjestelmässä

Asiakaslähtöisyydellä tarkoitetaan toiminta- ja ajattelutapaa, jonka perustana ovat asiakkaan tarpeet, toiveet ja odotukset sellaisina kuin asiakas ne ilmaisee. Asiakaslähtöisesti toimittaessa asiakkaan ja ammattilaisen välille syntyy aitoa, tasa-arvoista, kahdensuuntaista vaikuttamista ja vuoropuhelua. Asiakaslähtöinen organisaatio edellyttää todellista asiakkaan mukaanottamista keskusteluun ja päätöksentekoon. Toiminta vastaa ihmisten tarpeisiin eikä toimintaa suunnitella yksinomaan organisaation tai työntekijän tarpeista käsin. (Outinen ym. 1999 s.23)

En puutu tässä tekstissä asiakaspalautteen keräämisen ja analysoimisen menetelmiin, käyttöön tai luotettavuuteen, aihepiiristä löytyy materiaalia runsaasti näiden näkökohtien tiimoilta. Asiakaspalautteen arvioimisen hyödyllisyys riippuu käytetystä menetelmästä, eli mitä tietoa kerätään ja onko saatu tieto merkityksellistä laadun arvioinnin kannalta ylipäätään. Joskus nimittäin ihmisiltä saadaan tietoa, joka ei vastaa siihen mitä on yritetty saada selville.  Lisäksi on huomioitava, mihin tyytyväisyyttä verrataan. Jos odotus ensiavun toiminnasta on tuntikausien jonotusta kovilla penkeillä ja palaute laadusta hyvää kun on selvitty kahdella tunnilla, mihin sitä verrataan? Kilpailua ei ole. Voidaanko palautetta verrata vastaavaan, joka on saatu kiireellisestä lääkärikäynnistä terveysasemalla?

Sosiaali- ja terveydenhuollossa asiakaspalautteen hyödyllisyyden arvioinnin pitäisi sisältää lähtökohtaisesti kaksi osaa: asiakaspalvelun ja palvelun sisällön. Nämä eivät välttämättä liity toisiinsa. Palvelu voi olla hyvää, mutta asiakkaan oikeudet voivat jäädä toteutumatta tai oikea hoito saamatta ja toisinpäin. Yksi erikoisuus ovat hymynaama-automaatit terveysasemilla. Miten ihmeessä ja mihin on ajateltu kohdentaa päivän aikana kymmenien asiakkaiden ja useiden heidän kanssaan tekemisissä olevien työntekijöiden kohtaamiset ja niistä saatu hymynaamapalaute?

Asiantuntija-asiakkaan odotukset kohdistuvat myös juridisten seikkojen, suositusten ja tutkimustiedon täyttymiseen. Asiakkaan valistuneisuus siitä, mitä olisi pitänyt tapahtua verrattuna siihen, mitä tapahtui, vaikuttaa tietenkin palautteeseen. Asiakkaan tietotason arvioiminen ja sen vaikutus palautteeseen voivat olla visaisia selvitettäviä.

Yksi tapa muuttaa toimintaa asiakaslähtöisempään suuntaan on hyödyntää kokemusasiantuntijoiden osaamista. Organisaation asiakkaina heillä on näkemystä siitä, miten organisaatio ja toiminta näkyvät asiakkaalle. Asiakaslähtöisyys ei saisi olla vain sanahelinää ja joskus asiakkaan ja organisaation näkemykset tapahtuneesta poikkeavatkin toisistaan suuresti. Tällöin saatetaan olla tilanteessa, jossa organisaatio tuottaa toimintoja ja asiakas on “kapulana rattaissa”. Näin ei tietenkään tulisi tapahtua, koska organisaation pitäisi asiakasta varten olemassa.

Seitsemän laatupolkua: vaihtoehtoja laadunhallintaan sosiaali- ja terveydenhuollossa. Maarit Outinen, Suomen kuntaliitto, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, Turun yliopisto. Täydennyskoulutuskeskus. Suomen kuntaliitto, 1999

Kun haluttiin energiansäästöä saatiinkin riski terveyshaitoista

Kuntavaalien alla on syytä huomioida, että kuntapäättäjät joko suoraan tai välillisesti tilaavat myös kuntien rakennuskannan perus- ja vauriokorjaukset, niihin liittyvät tutkimukset ja selvitykset sekä uudisrakennukset. Ottaen huomioon sisäilmahaittojen esiintyvyyden, ei ole yhdentekevää millä tietopohjalla näitä päätöksiä tehdään. Yksi harkinnan paikka ovat energiamääräykset uudisrakentamisessa.

Ilmastonmuutoksen vuoksi päästöjä pitää vähentää. Rakennuksiin liittyy noin 40% suomalaisesta energiankulutuksesta. Asian toinen puoli on olemassaoleva rakennuskanta ja kuinka se sietää lämpenevää säätä, kohoavaa ilmankosteutta ja lisääntyviä sateita. Emme kuitenkaan saa hetkessä uutta rakennuskantaakaan - ja uudisrakennuksissa on omat ongelmansa. Lisäksi päästöjä syntyy myös rakentamisesta.

Omasta kokemuksesta voin todeta, että ulkoseiniltään betoni-lasivillarakenteinen A-energialuokan talokin voidaan pilata jo rakennusvaiheessa. Ihmettelin ajoittaista pilaantuneen hajua muutamassa kohdassa ulkoseinien luona. Kun asuntoa tutkittiin, seinän ja lattian välinen sauma oli tehty väärällä sementillä ja se vuoti korvausilmaa alipaineiseen asuntoon. Pieni asia eikä kummoinenkaan rahansäästö, muutama euro per asunto, mutta terveyshaitta asukkaalle. Rakennuksien käyttöiässä pyritään kuulemma nykyään 100:n vuoteen. Tuo mainitsemani rakennus ei ollut terveyshaittaisena käyttökelpoinen edes käyttöön otettaessa.

Rakennusfysiikan professori Juha Vinha toteaa: “lämmöneristyksen lisäys lisää merkittävästi rakenteen homehtumisriskiä lämmöneristekerroksen ulkopinnassa. Homehtumisriski kasvaa myös ilmastonmuutoksen vaikutuksesta siirryttäessä kohti vuosisadan loppua.” (http://www.rakennuslehti.fi/2016/12/ttyn-rakennusfysiikan-professori-kertoo-miksi-eristemaarien-lisays-nollaenergiatasolle-saattaa-olla-kosteusriski/)

Kun uudisrakennusta tilataan, kuinka usein ajatellaan rakennusfysikaalisia lainalaisuuksia ja rakennuksen elinkaarta? Rakennusfysiikan ilmiöt tapahtuvat rakennusmääräyksistä huolimatta. Rakenteiden käyttäytyminen erilaisissa olosuhteissa pystytään mallintamaan. Se pitäisi tietenkin tehdä ennen uudentyyppisten rakenneratkaisujen käyttöönottoa ja peruskorjauksissa, jos ulkoseinien eristevahvuutta kasvatetaan. Lisäksi mikään rakenne ei toimi mallinnettunakaan, jos se rakennetaan väärin. Energiatehokkuus on merkityksetöntä, jos rakennus sairastuttaa käyttäjät. Ekologisuuden lähtökohta on käyttökelpoisuus. Jos jokin ei toimi siinä tarkoituksessa mihin se on ajateltu, ei se ole silloin ekologinenkaan.