Aikuistensuojeluilmoitus

Jälleen tänään silmiini osui juttu, jossa kerrottiin ihmisten heitteillejätöstä ja siitä, miten se näkyy esimerkiksi isännöitsijöiden työssä. Olen joutunut muutaman kerran hoitamaan taloyhtiöiden häirikkötapauksia, ja viimeisimmässä huomasin, että Suomesta puuttuu aikuistensuojeluilmoituksen tekemisen mahdollisuus. Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä kuka huolestunut kansalainen tahansa, mutta minne voi ilmoittaa aikuisesta, jolla on selvästi ongelmia?

Viimeisin tietooni tullut tapaus oli huhupuheiden mukaan mielenterveysongelmainen, päihteiden käyttö ja harhat olivat ilmeisiä. Poliisi vei hänet naapurin kertoman mukaan putkaan viikon aikana neljänä päivänä häiriöiden vuoksi. Tilanteen jatkuttua oli paikallaan alkaa selvittämään, miksi ihmistä jolla on ilmiselviä ongelmia, ei hoideta.

Koska en tavoittanut ketään paikallisista mielenterveyspalveluista, keskuksesta kehotettiin soittamaan akuuttipsykiatrian poliklinikalle. Sieltä kerrottiin, että ilmoittavat ensiapuun tapauksesta. Ihmettelin ääneen, eikö ensiavussa ymmärretä tällaisten potilaiden “skarppaavan” eli vaikuttavan selväpäisemmiltä tarpeen vaatiessa, kuten lääkärin vastaanotolla. Sain neuvoksi, että kyseisestä henkilöstä pitää tehdä rikosilmoitus niin sitten esimerkiksi selkeään väkivallan uhkaan voidaan puuttua. Mielestäni mielenterveysongelmaisten paikka ei ole putkassa vaan psykiatrisessa hoidossa. Oikeilla lääketieteellisillä menetelmillä sairauden tila toki saataisiin todettua ja lääkkeiden pitoisuutta veressä voisi verikokein seurata - häiriökäytöksen sijaan.

Monesti selkeissä laiminlyöntitapauksissa vedotaan ihmisen itsemääräämisoikeuteen. Se on toki tärkeä ihmisoikeus, mutta lääkärin vastaanotolla skarppaava ja muualla vainoharhainen, lääkkeensä ottamatta jättävä potilas ei ole kykenevä päättämään omista asioistaan. Toisaalta myös muiden itsemääräämisoikeus olla joutumatta häiriöiden ja haittojen kohteeksi pitäisi huomioida. Kiinteistöjen omistajille voi tulla kustannuksia, jos asukas ei ymmärrä asunnon vikoja tai päättää pestä lattian todella runsaalla vedellä. Hamstraajien täpötäydet asunnot tuhohyönteisineen ja hajuhaittoineen ovat oma lukunsa. Asukas voi olla vaikeastikin dementoitunut ja hellan päälle jättäessään vaarantaa oman ja toisten terveyden sekä hengen. Itsemääräämisoikeus on kaikilla yhtäläinen, haittojen ja riskien aiheuttaminen muille ei voi olla hyväksyttävää.

Mikä neuvoksi? Aikuistensuojeluilmoituksen teon mahdollisuudella voisi aloittaa. Jos on toisesta ihmisestä huolissaan ja tavallinen keskustelu ei tuota tulosta tai ole mahdollinen, asian siirtämiseksi ammattilaisille pitäisi saada jokin väline. Nyt kun toimeentulotuen maksatus on siirretty KELA:lle, sosiaalityöntekijöillä voisi olla enemmän aikaa näihin, erään tuon ammattikunnan edustajan sanoin, “oikeisiin sosiaalitöihin”.

Kipakan blogin kysymyksiä kuntavaaliehdokkaille - ja vastaukset

Sisäilmasta on riittänyt kirjoitettavaa gradun verran ja jäi vielä ylikin. 

Kipakan blogin Facebook-sivuilta (https://www.facebook.com/kipakkakipinoi/) löytyvät mainiot kysymykset kuntavaaliehdokkaille, joten vastaanpa niihin:

1. Miten saadaan koulut, päiväkodit sekä muut julkiset rakennukset pysymään terveinä?

Aivan samoin kuin rakennuskanta ylipäätään: uudisrakennusta tehdessä palkataan osaava valvoja itse ja valvotaan erityisesti rakennusten ja materiaalien kuivanapitämistä. Tehdään tiiveystutkimukset. Rakennuksen talotekniikan toimivuutta valvotaan mittauksin, käytetään sitä oikein (esim. ei katkota ilmanvaihtoa) ja selvitetään käyttäjien havainnot heti, vähättelemättä ja selittelemättä. Korjataan viat heti ja riittävällä laajuudella, vältetään tiivistyskorjauksia muissa kuin betonirakenteiden halkeamissa ja saumavioissa. Käytetään osaavaa homekoiraa ja rakennusterveysasiantuntijoita ongelmien ilmetessä.

2. Pitääkö valvontaa lisätä rakennustyömailla, jotta ei mennä siitä missä aita on matalin? Ämpärit loppuvat tällä menolla.

Kyllä, epäilemättä.

3. Kuka valvoo vuokra-asuntojen kuntoa? Miten näiden rakennusten terveellisyys taataan? Missä on apu kun omaisuus menee kosteusvaurion takia kaatopaikalle? Kuka maksaa silloin, kun sänkykin menee alta?

Vastuu asiassa on kiinteistöjen omistajalla, yksiselitteisesti, tämä lukee aivan selvästi maankäyttö- ja rakennuslaissa, terveydensuojelulaissa ja -asetuksessa. Jos terveystarkastaja kutsutaan paikalle, hänen on noudatettava lakeja ja asumisterveysasetusta sekä tehtävä työnsä kunnolla. Rakennusten terveys taataan rakentamalla oikein ja huolehtimalla kiinteistön omistajan velvollisuuksista, kuten oikea-aikaisesta kunnossapidosta ja peruskorjauksista. Asukkaiden sisäilmavalitukset on otettava todesta, koska suurin osa suomalaisista asunnoista on sisäilmahaittaisia. Vastuu vahingoista on aiheuttajalla ja aiheuttajan on maksettava uusi sänkykin jos vanha saastuu.

4. Kuinka taataan opetus sisäilmasta sairastuneelle lapselle tai nuorelle joka opiskelee ammattiin?

Etsimällä soveltuva oppilaitos (kunta etsii, ei sairastunut yrityksen ja erehdyksen taktiikalla) tai etänä. Kiinteistön omistaja vastaa, että oppilaat eivät sairastu.

5. Entä sitten kun enää ei löydy tarpeeksi tervettä asuntoa? Olet saanut lahjaksi kemikaaliyliherkkyyden homealtistuksen myötä. Kenellä on vastuu auttaa tässä tilanteessa, jotta löytyy tarpeeksi terve ja kemikaaliton koti?

Asiasta on oikeuden ennakkopäätös, eli kunnan vuokrataloyhtiö ja terveystarkastaja etsivät:

Ennakkopäätös homeisista vuokra-asunnoista, kiinteistön omistajan ja kaupungin viranomaisten vastuusta KKO:2008:20 :"Perheen muutettua Pohjolankadun asuntoon kaupungin viranomaiset olivat laiminlyöneet valvoa, että kaupungin määräysvallassa olevan kiinteistöyhtiön isännöitsijä olisi suorittanut terveystarkastajan asunnontarkastuspöytäkirjojen 14.11.1997, 19.1.1998, 2.3.1998 ja 12.5.1998 edellyttämät korjaustoimenpiteet. Kaupungin viranomaiset olivat tietoisina asunnon kunnosta laiminlyöneet osoittaa perheelle sen tarpeen mukaisen terveellisen asunnon. Kaupunki oli ollut myös lastensuojelulain 12 ja 13 §:n nojalla lastensuojelullisin perustein velvollinen korjaamaan asumisoloihin liittyneet puutteet ja järjestämään perheelle sen tarpeen mukaisen asunnon.

Terveystarkastajan todettua 24.11.1998 Pohjolankadun asunnossa havaittujen kosteusvaurioiden olevan terveyshaitta kaupungin asuntoviranomaiset olivat jättäneet vuokralaisten pyynnöstä huolimatta suorittamatta Lempinkadun asunnon ennakkotarkastuksen, vaikka tarkastukseen olisi perheellä ilmenneet terveysongelmat huomioon ottaen ollut erityinen syy. Terveystarkastaja ei myöskään ollut suorittanut jälkitarkastusta esittämiensä korjaustoimenpiteiden toteutumisen varmistamiseksi.

Näillä ja lisäksi käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus katsoi, että kaupungin viranomaisilla, jotka olivat olleet suoritettujen tarkastusten ja tutkimusten perusteella tietoisia asuntojen kosteusvaurioista ja puutteellisuuksista ja niiden perheelle aiheuttamasta ilmeisestä terveyshaitasta, oli ollut erityinen velvollisuus huolehtia kaupungin perheelle osoittamien asuntojen kunnosta ja terveydellisestä sopivuudesta. Asiassa oli selvitetty, että kaupunki oli laiminlyönyt valvoa hallitsemiensa yhtiöiden ja viranomaistensa toiminnan asianmukaisuutta ja riittävyyttä aiheuttaen näin osaltaan tuottamuksellaan Tanjalle, Villelle, Suville, Markukselle, Marialle, Mirjamille ja Hennalle pysyvän terveyshaitan." (http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2008/20080020)

Käytännössä sairastunut itse kokeilee, missä pystyisi olemaan ja päätyy evakkoon ja muuttokierteeseen - ainakin joksikin aikaa. Näin ei saisi olla, mutta Suomessa ei ole mitään tahoa, joka tarjoaisi homeettomaksi todettuja ja mahdollisimman vähäpäästöisillä materiaaleilla rakennettuja asuntoja. Asian korjaamisella on kiire.

6. Onko yhdelläkään kunnalla varaa kasvattaa uusia veronmaksajia homeisissa kouluissa ja päiväkodeissa?

Ei, koska kustannukset sairastumisista ja työkyvyttömyydestä eskaloituvat. 
Professori Tuula Putusta lainatakseni: ”Säästäkää edes lapset ja raskaana 
olevat naiset.” Tätä ei vaan haluta ymmärtää. Vaikka sairastumisia ja niiden 
vakavuutta vähätellään, ne tapahtuvat ja niistä tulee lasku veronmaksajille. 
Lisäksi myös henkilökunta altistuu ja sairastuu.

Sosiaali- ja terveydenhuollon laatu, osa 1.

...onhan asiakkaan tarpeisiin ja odotuksiin vastaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon perustehtävä. (Outinen ym. 1999. 22) Kirjan määritelmä asiakaslähtöisyydelle on se, että palvelua saava asiakas on toiminnan keskiössä. (emt.,12) Opus on iällä, mutta käyttökelpoinen. Palaan tuoreempiin oppaisiin ja julkaisuihin resurssien salliessa. Asiakkaiden tarpeiden tunnistaminen on siis peruslähtökohta, jos perustehtävää aiotaan toteuttaa.


Perus- ja erikoissairaanhoidon työnjako ihmetyttää välillä hallintotieteilijää, varsinkin kun kohdalle on joskus osunut omapäisiä lääkäreitä, jotka ovat teettäneet “erikoissairaanhoidolle kuuluvia” tutkimuksia perusterveydenhuollossa. Potilaana olen vain arvostanut moista, kun olen säästynyt lähetteeltä, odottelulta ja erikoislääkärikäynniltä - ainakin jo valmiiksi tehtyjen tutkimusten osalta. Näissä tapauksissa, laboratoriokäsikirjaa selailleena, olen arvostanut myös ammattitaitoa, jolla tutkimuksiin päädyttiin. Mitä enemmän poissulkua voidaan tehdä laboratoriokokeilla perusterveydenhuollossa, sitä nopeammin päästään oikeaan diagnoosiin, ainakin niissä sairauksissa joihin markkerit ovat olemassa.


Toiminnan logiikka on yksinkertainen: potilas menee joka tapauksessa verikokeisiin, joten otetaanpa useampi näyte samalla. Jos jokin on hyvää laatua ja tehokkuutta julkisissa palveluissa, se on tällainen toiminta. Asiakas on tyytyväinen, lisäksi säästyy aikaa, vaivaa ja rahaa. Outinen ym. (1999, 12) totesivat, että työnjaon selkeyttäminen ja siitä sopiminen on oleellista. Valitettavasti tätä ei ole vieläkään tapahtunut, ellei sellaiseksi lasketa nykytilannetta, jossa perusterveydenhuollon lääkärit ovat kertoneet heidän määräysvallassaan olevien tutkimusten määrää rajoitetun. Tämä kehitys lisää vain potilaan odotusaikaa ja kustannuksia.


Laadun kannalta on tärkeää pitää tähtäimessä organisaation olemassaolon tarkoitus ja arvioida sitä, miten se tarkoitustaan toteuttaa ja millä keinoilla. Sosiaali- ja terveydenhuollossa asiakkaan perustarpeen voi helposti olettaa olevan oikean ja nopean avun saamisen elämäntilanteeseen ja terveydenhuollossa mahdollisimman nopean diagnoosin ja hoidon saamisen.

Häpeälliset leipäjonot

Mikael Jungnerin kirjoitus leipäjonoista on herättänyt keskustelua. Jungnerin mukaan “yksikään yhteiskunta ei ole onnistunut poistamaan köyhyyttä julkisilla järjestelmillä”. (http://mikaeljungner.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230942-ruuan-jakaminen-tarvitseville-on-enemman-ratkaisu-kuin-ongelma) Mielestäni kyse on lähtökohtaisesti sosiaaliturvan rakenteellisista valuvioista, jotka ovat olleet tiedossa kauan ja myös päättäjien ratkaistavissa. Miten sosiaaliturvajärjestelmää on muutettu sitten 90-luvun, jolloin leipäjonot ilmestyivät?

Köyhäksi ja leipäjonoon päätyy esimerkiksi sairastumalla. Jos KELA tai työeläkelaitos ei myönnä työkyvyttömyyseläkettä sairaalle, edessä on minimitoimeentuloille putoaminen. Näitä “yksittäistapauksia” on hämmästyttävän paljon. Mitä sairauksiin ja ravitsemukseen tulee, erityisesti sairaille hyvälaatuinen ravinto on ensiarvoisen tärkeää. Sairaille tulisi varmistaa puoli kiloa vihanneksia ja hedelmiä päivässä sekä laadukkaat, monipuoliset proteiinin lähteet.

Ruuan jakelu on yksi tapa vähentää hävikkiä. Parempi olisi toki ajatella toisin tavatonta valikoiman kirjoa ja tarjonnan määrää. Onko nykyinen valikoima todella tarpeen? En myöskään pidä ajattelutavasta, jossa köyhille voi tarjota mitä tahansa ylijäämää vain siksi, että he ovat epäonnekseen päätyneet köyhiksi. Jos ajatellaan edes keskipitkällä aikavälillä yhteiskunnan etua, myös köyhille pitäisi järjestää edellytykset hyvälaatuiseen ravitsemukseen. Tämä vähentäisi omalta osaltaan elämäntapaperäisiä sairauksia, kun ruuasta ei tarvitsisi säästää. Mistäpä muusta köyhä lopulta säästäisi?

Leipäjonot ovat häpeällisiä. Eivät niille, jotka niihin joutuvat, vaan yhteiskunnalle, joka ei halua tehdä tarvittavia muutoksia leipäjonoista eroon pääsemiseksi. Pienimpien sosiaalitukien korottamisesta tulee aloittaa. Lisäksi remonttia voidaan jatkaa esimerkiksi terveydenhuollon asiakasmaksujen poistamiseen. Toimeentulotuesta nämä toki korvataan, mutta asiakas maksaa ne ensin itse ja maksut ovat pois muusta elämisestä ennen korvauksen saamista. Niistä on myös mahdollisuus saada vapautus, mutta tämä on taas kerran paperisodan takana ja mahdollisuudesta ei edes moni tiedä. Voi myös kysyä, miksi elämässä epäonnisempia halutaan rangaista vielä paperisodillakin. Seurakuntien diakonia kuormittuu pelkästään näiden hakemus- ja lomakesulkeisten vuoksi. Heidän asiakkaansa eivät välttämättä osaa tai sairauksien vuoksi jaksa hakea kaikkia mahdollisia tukia ja huojennuksia.

Tukien ja maksuvapautusten käsittely aiheuttaa myös kustannuksia. Yksityisellä sektorilla on arvioitu, että 20 euroa on raja summalle, joka edes kannattaa laskuttaa, koska laskuttaminen itsessäänkin maksaa. Tarvittaisiin asiantuntijoiden tekemä selvitys näiden laskuttamisten hinnasta, se on todennäköisesti yllättävän korkea. Kun laskuja taas hyvitetään toimeentulotukena, kahteen kertaan käsittely maksaa lisää. Tästä rahojen ja papereiden kierrätyksestä eivät hyödy ainakaan köyhät eikä yhteiskunta kokonaisuudessaan.

Suomi joutui jo vuonna 2015 Euroopan neuvoston sosiaalisen peruskirjan rikkomisesta  sosiaalisten oikeuksien komitean tarkkailulistalle. Komitean mukaan kansalaisten minimitoimeentulon taso on Suomessa liian matala. Päätös tuli vuonna 2012 tehdystä kantelusta. (http://yle.fi/uutiset/3-7797709) Ongelman ratkaisu voidaan aloittaa nostamalla pienimpiä tukia ihmisarvoisen elämän takaavalle tasolle.