Kuntapäättäjä päättää myös kaavoituksesta ja sen kautta kaupunkiympäristöistä. Huomioitavaksi tulevat niin rakennuspaikat, kadut ja tiet, putkistot ja muu infra, turvallisuus, viheralueet sekä rakennusten pihapiirit. Ikkunasta näkyvä maisema ja sijainti vaikuttavat myös asuntojen kysyntään sekä osto- ja vuokrauspäätöksiin.
Esteettömyydestä säädellään rakennusmääräysten tasollakin. Liikuntarajoitteisille asuintalon piha saattaa olla ainoa viheralue, johon hänellä on todellisuudessa pääsy, joten sen viihtyisyyttä pitäisi ajatella myös luonnonympäristönä. Pihapiirit ovat myös muiden lajien asuinpaikkoja - haluttiin sitä tai ei. Lisäksi ihmiset kärsivät ulkoilman puutteesta, joten varsinkaan parvekkeettomia asuntoja ei pitäisi kaavoituksessa sallia, jotta kaikilla asukasryhmillä olisi edes jokin ulkotila käytössään.
Luonnon monimuotoisuutta voi vaalia myös kerrostalon pihassa. Tavanomaisten koristekasvien sijaan voi istuttaa hyötykasveja, jotka eivät useinkaan vaadi sen monimutkaisempaa hoitoa kuin koristekasvitkaan. Marjat kelpaavat myös linnuille ja karviaisvarkaaksi voi paljastua jopa supikoira. Kukkivien kasvien valinnassa voi huomioida perhoset ja mehiläiset, ja näin saadaan lisää ihmisillekin näkyvää elämää pihapiiriin. Tavanomaisen, jatkuvaa ruohonleikkuuta vaativan nurmikon voi korvata ainakin osin kedolla tai maisemapellolla, jossa kasvaa kukkia. Näin Riihimäellä ja Tampereella. Niitty tarvitsee yleensä kaksi niittokertaa vuodessa ja niitettyjen kasvien poistamisen. Kasvilavat ovat kokeilemisen arvoisia. Lavoissa voidaan kasvattaa yhdessä hyötykasveja ja näin myös lisätä yhteisöllisyyttä. Omaksi ja naapureiden yllätykseksi onnistuin kasvattamaan viime kesänä kasvilavassa jopa muutaman nauriin.
Kaupunkisuunnittelussa luonto ja sen tuottamat ympäristöhyödyt ovat usein alisteisia yhdyskuntasuunnittelun teknis-taloudellisille tavoitteille (esim. Grahn 1991, Tyrväinen 1999, Van Herzel ja Wiedemann 2002). (Teoksessa: Tyrväinen ym. 2007.) Jos taloyhtiöiden pihat halutaan nähdä vain kulkuväylinä ja hukkatiloina, saadaan epäviihtyisää ja biodiversiteetiltään köyhää kaupunkirakennetta. Kasvit kuitenkin varjostavat, puhdistavat ilmaa ja tuottavat happea, viihtyisyyden lisäämisen lisäksi. Kuten Tyrväisen ym. (emt. s.57) raportissa todetaan, luonnolla on merkitystä myös ihmisten henkiselle hyvinvoinnille, stressitaso laskee ja mieliala nousee luonnonympäristöissä.
Tyrväisen ym. (2007) tutkimus on osa ’Kaupunkiluonto ja ihmisten hyvinvointi’ -hanketta (SA 2005– 2007), joka on Metlan ja Tampereen yliopiston yhteistutkimus. (...) Myönteiset tuntemukset lisääntyvät jo verraten vähäisestä vapaa-aikaan liittyvästä viheralueiden käytöstä. Selvä vaikutus on havaittavissa, kun lähiviheralueita käytetään vuositasolla yli viisi tuntia kuukaudessa tai kun kaupungin ulkopuolisilla luontokohteilla vieraillaan 2–3 kertaa kuukaudessa. (emt. s.73)
Puistoillakin on merkitystä, mutta tässä asiassa luonnontilan määrä on oleellista. Puistojenkin biodiversiteettiä voisi lisätä korvaamalla nurmikkoa kedoilla ja pensasryhmillä. Istutusten koolla ja lajivalikoimalla on suuri merkitys. Luonnon hiljaisuus ja rauha voivat olla vaikeita toteuttaa kaupunkiympäristöissä, mutta estetiikalle, aistielämyksille ja luonnon monimuotoisuudelle on paljonkin tehtävissä. Kaikki alkaa suunnittelusta ja siitä, mikä asetetaan suunnittelun lähtökohdaksi.
Olen aiempien ja nykyisten luottamustehtävien puitteissa ollut tekemisissä useiden viherrakentamisen ammattilaisten kanssa. Heillä on poikkeuksetta ollut hyvin laaja ammattitaito, mutta silti yleiset viheralueet ovat valitettavan suurelta osin nurmikkoa. Viheralueista päätettäessä suunnittelun voisi joskus tehdä vaikka siten, että annettaisiin kaupungin viherpalvelujen ammattilaisille vapaat kädet tehdä alustava suunnitelma, esimerkiksi kehotuksella suunnitella alue mahdollisimman rikkaan biodiversiteetin näkökulmasta. Olen vakuuttunut, että saisimme aiemmasta poikkeavia ja parempia suunnitelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti