Sosiaali- ja terveydenhuollon laatu, osa 1.

...onhan asiakkaan tarpeisiin ja odotuksiin vastaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon perustehtävä. (Outinen ym. 1999. 22) Kirjan määritelmä asiakaslähtöisyydelle on se, että palvelua saava asiakas on toiminnan keskiössä. (emt.,12) Opus on iällä, mutta käyttökelpoinen. Palaan tuoreempiin oppaisiin ja julkaisuihin resurssien salliessa. Asiakkaiden tarpeiden tunnistaminen on siis peruslähtökohta, jos perustehtävää aiotaan toteuttaa.


Perus- ja erikoissairaanhoidon työnjako ihmetyttää välillä hallintotieteilijää, varsinkin kun kohdalle on joskus osunut omapäisiä lääkäreitä, jotka ovat teettäneet “erikoissairaanhoidolle kuuluvia” tutkimuksia perusterveydenhuollossa. Potilaana olen vain arvostanut moista, kun olen säästynyt lähetteeltä, odottelulta ja erikoislääkärikäynniltä - ainakin jo valmiiksi tehtyjen tutkimusten osalta. Näissä tapauksissa, laboratoriokäsikirjaa selailleena, olen arvostanut myös ammattitaitoa, jolla tutkimuksiin päädyttiin. Mitä enemmän poissulkua voidaan tehdä laboratoriokokeilla perusterveydenhuollossa, sitä nopeammin päästään oikeaan diagnoosiin, ainakin niissä sairauksissa joihin markkerit ovat olemassa.


Toiminnan logiikka on yksinkertainen: potilas menee joka tapauksessa verikokeisiin, joten otetaanpa useampi näyte samalla. Jos jokin on hyvää laatua ja tehokkuutta julkisissa palveluissa, se on tällainen toiminta. Asiakas on tyytyväinen, lisäksi säästyy aikaa, vaivaa ja rahaa. Outinen ym. (1999, 12) totesivat, että työnjaon selkeyttäminen ja siitä sopiminen on oleellista. Valitettavasti tätä ei ole vieläkään tapahtunut, ellei sellaiseksi lasketa nykytilannetta, jossa perusterveydenhuollon lääkärit ovat kertoneet heidän määräysvallassaan olevien tutkimusten määrää rajoitetun. Tämä kehitys lisää vain potilaan odotusaikaa ja kustannuksia.


Laadun kannalta on tärkeää pitää tähtäimessä organisaation olemassaolon tarkoitus ja arvioida sitä, miten se tarkoitustaan toteuttaa ja millä keinoilla. Sosiaali- ja terveydenhuollossa asiakkaan perustarpeen voi helposti olettaa olevan oikean ja nopean avun saamisen elämäntilanteeseen ja terveydenhuollossa mahdollisimman nopean diagnoosin ja hoidon saamisen.