Seurakuntavaalit 2018

Ympäristö

Hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n tuoreen raportin mukaan maapallon lämpötila on jo noussut noin asteella esiteollisesta ajasta. Mikäli lämpeneminen jatkuu nykyistä vauhtia, 1,5 asteen raja ylitetään vuosisadan puoleen väliin mennessä. Rajan ylittäminen aiheuttaisi merkittäviä riskejä sekä ihmisille että luonnolle.

Vaaditaan nopeita päästövähennyksiä, jotta maapallon lämpötilan nousu voidaan rajoittaa 1,5 asteeseen. Globaalit päästöt on käännettävä uralle, jossa nettopäästöt laskevat nollaan vuosisadan puoliväliin mennessä.

”Fossiilisen hiilen päästöt ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu ei ole taittunut. Mikäli emme tee nopeita toimenpiteitä kaikilla toimialoilla, 1,5 asteen kriittinen raja ylitetään vuosisadan puoleen väliin mennessä, jolloin myös lämpenemisen aiheuttamat vaikutukset ovat vakavampia”, sanoo Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja ja Suomen IPCC-työryhmän puheenjohtaja Juhani Damski. http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/IPCC_Ilmasto_lampenee_halyttavalla_vauhd(48136) 

IPCC:N ilmastoraportti oli yllättävän karua luettavaa. Mikä ihmisen toiminnassa ja elämässä, tai yhtä lailla seurakuntien, on oikeasti välttämätöntä? Sellaista, josta ei voi luopua? Yhtä lailla yksilön kuin seurakuntienkin elämässä suurimmat kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajat (energian tuotanto fossiilisin polttoainein, lihansyönti ja henkilöautoliikenne) voidaan kitkeä pois tai ainakin vähentää niitä merkittävästi.

Kuluneella kaudella Ympäristötoimikunta (jonka puheenjohtajana olen ollut tämän kauden) on mm. valmistellut kirkon ympäristödiplomin uusinnan ja ostanut polkupyöriä henkilöstön yhteiskäyttöön. Ikävänä takaiskuna ympäristötavoitteille voi mainita sähkösopimuksen uusinnan, johon kiinteistöosasto ei pyytänyt lainkaan lausuntoa ympäristötoimikunnalta, vaikka olisi pitänyt. Epäilemättä olisimme halunneet jatkaa kokonaan uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön hankintaa, mutta meidät ja siten myös ympäristönsuojelu sivuutettiin.

On ensiarvoisen tärkeää ostaa vain ja ainoastaan uusiutuvilla energianlähteillä tuotettua sähköä ja lämpöenergiaa. Kaukolämmöstä tulee hankkiutua eroon viimeistään saneerauksien yhteydessä, ellei fossiilisten polttoaineiden käytöstä sen tuottamisessa luovuta pikaisesti kokonaan. Mieluiten eroon hankkiutumista pitäisi alkaa suunnitella heti, ilmaston lämpenemisen vuoksi. Metsiä tulisi hoitaa ainoastaan ns. jatkuvan kasvatuksen menetelmin, mieluiten suojella ne kaikki. Tehometsätalouden menettelyjä ei tulisi käyttää lainkaan hiilinielujen turvaamiseksi.

Seurakuntayhtymän omistamista metsistä saatuja hakkuutuloja ei käsitykseni mukaan ole mitenkään välttämättä tarvittu niiden kolmen kauden aikana, joina minulla on ollut luottamustehtäviä. On arvovalinta, ajatellaanko saati toteutetaanko metsätaloutta lainkaan. Mielestäni se tulee olla viimeisenä keinona maaomaisuuden myymisen kanssa, jos rahat näyttävät loppuvan.

Biodiversiteetillä eli luonnon monimuotoisuudella on merkitystä myös ihmisten terveyteen: Mielenkiintoinen uusi oivallus on biodiversiteetin vähenemisen ja allergisten tautien lisääntymisen välinen yhteys, joka välittyy ilmeisesti ympäristön ja ihmisen mikrobiomien muutosten kautta. https://www.duodecimlehti.fi/lehti///duo13333

Maankäytössä voidaan huomioida biodiversiteetti ja hiilensidonta maaperään eli mikrobien hiilipumppu. Kyse on uudesta tutkimuslöydöksestä. ”Nyt on ymmärretty, kuinka tärkeä maaperän hiilivarasto ovat mikrobien kuollessaan jälkeen jättämät yhdisteet. [...] Mykorritsat (Sienijuuri, kasvin ja sienirihmaston symbioosi, auttaa kasvia ravinteiden otossa. Mykorritsa saa kasvista hiilihydraatteja, joita se ei pysty tuottamaan.) näivettyvät tarpeettomina, jos peltoon lisätään liukoisia tai nopeasti liukenevia keinolannoitteita. Maan muokkaus puolestaan rikkoo sienirihmastoja.” https://www.hs.fi/tiede/art-2000005857015.html Maanparannusta voidaan tehdä myös biohiilellä, joka on ollut kokeilussa Kalevankankaan hautausmaalla tänä kesänä - kiitos ammattitaitoisen ja kehitystä seuraavan henkilökunnan.

Seurakuntien maa-alueilla voitaisiin esimerkiksi korvata nurmikkoja kedoilla ja niityillä, tästä tein ympäristötoimikunnassa aloitteenkin ja asiaa selvitetään. Ketojen ja niittyjen hoito on niitto pari kertaa kesäkaudella, joten myös energiaa säästyy leikkureiden ja trimmerien käytön vähentyessä. Nämä alueet ovat paljon monimuotoisempia kuin nurmikot ja tarjoavat mm. hyönteisille ravintoa ja soveltuvia elinympäristöjä.

Kemikalisoituminen koskettaa myös päättäjiä, koska tämäkin on yksi hankinnoissa huomioon otettava seikka. Erilaisten kemikaalien yhteisvaikutukset, biokertyminen ja yhdisteiden pysyvyys ovat monilta osin tuntemattomia, joten kirkon arvot huomioon ottaen mitään riskejä ei mielestäni ole tarpeen ottaa. Aiemmin mainittu maanparannus hiilellä on todettu myös atratsiini-torjunta-aineen poistamiseen soveltuvaksi menetelmäksi: “Atratsiinin hajoamista tehosti hajottajamikrobien tai niiden tarvitsemien ravinteiden, eli hiilen, lisääminen maaperään. Erityisesti hiilen lisääminen ravinneköyhään, suomalaiseen pohjamaahan edisti vähäisenkin atratsiinipitoisuuden hajoamista.” http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kulutus_ja_tuotanto/Kemikaalien_ymparistoriskit/Vaitos_Mikrobitoiminnan_tehostaminen_edi(32689) Biodiversiteetin suojelu ei ainoastaan edistä hiilen sitoutumista, se auttaa myös kemikalisoitumisen haittojen poistossa. Tärkeintä on kuitenkin olla aiheuttamatta omin toimin kemikalisoitumista.

Johdon sitoutuminen on nähdäkseni suurin este tällä hetkellä ympäristöasioiden toteuttamisessa, jos esteitä on. Kaikki yksiköt eivät osallistuneet edes ympäristödiplomin vaatimaan sisäiseen auditointiin, vaikka asiasta on kirkkovaltuuston päätös ja siitä muistutettiin tekemättä jättäneitä useampaan kertaan. Tarjouduin kahteen otteeseen konsultoimaan ja tekemään omassa kotiseurakunnassani talkoita auditoinnissa. Sähköposteihini ei edes vastattu. Tällaiseen pitäisi puuttua jo kurinpidollisin toimin. Henkilökunta on onneksi valveutunutta ja oma-aloitteistakin ympäristöasioissa.

Erityisen tärkeää on taata jatkossa työaika- ja taloudelliset resurssit ympäristöasioiden hoitoon. Kuluvalla kaudella parin yksikön edustajia ei ole toimikunnassa aina näkynyt. Heille ei ole annettu työaikaa toimikunnan asioihin, edes paria tuntia silloin tällöin kokouksen ajaksi - huolimatta kirkkovaltuuston päätöksestä. Myös ympäristösihteeri tarvitsisi lisää työaikaa aiheen tiimoille. Pienintäkään tavoitetta ei voi saavuttaa, jos ei ole resursseja.

Diakonia

Seurakuntien diakoniassa autetaan yhteiskunnan turvaverkkojen läpi pudonneita monin tavoin. Jotkut asiakkaat ovat niin väsyneitä, sairaita tai muuten hädänalaisia, että kaipaavat apua esimerkiksi KELAn lomakkeidenkin täyttämisessä saadakseen tukia, jotka heille kuuluvat. Ovathan ne vaikeaselkoisia, ja tälläkin elämän osa-alueella tarvitaan tukea jota ei oikein muualta saa. Muutamat sisäilmakatastrofin uhreiksi joutuneet ovat kertoneet saaneensa apua vain seurakuntien diakonian kautta. Yksi tapa auttaa voisi olla soveltuvien tilojen tarjoaminen hätämajoitukseen niille, joiden on pakko lähteä kotoaan terveyden menetyksen kohdattuaan tai sen uhatessa. Aistinvaraisesti arvioituna Luhtaanrannan uusi leirikeskus voisi soveltua tähän. Tällaista hätämajoitusta ei ole vielä missään tarjolla.

Sisäilma(haitat)

Sisäilmahaitat ovat Suomessa yleisiä. Lainsäädäntö edellyttää kiinteistön omistajalta, ettei rakennuksissa saa esiintyä terveyshaittoja. Sisäilmahaittoihin ja niiden epäilyihin tulee suhtautua vakavasti ja pyrkiä hoitamaan ongelmat kerralla kuntoon. Tähän päästään tutkimalla rakenteet kuntotutkimuksen keinoin ja rakenneavauksin heti ja riittävän laajasti. Myös osaavia homekoiria kannattaa käyttää vaurioiden sijainnin ja laajuuden paikantamiseksi. Olen tehnyt pro gradu -työn sisäilmahaittoihin liittyvistä asunnontarkastuksista, gradu löytyy Tampereen yliopiston sivuilta nimellä Asumiskurjuus. Siihen olen kirjannut runsaasti myös haittojen tunnistamisesta ja poistamisesta, nämä seikat ovat yleispäteviä myös julkisissa rakennuksissa.

Aktiivimallin kustannukset

Ratkaisujen Suomi: Puolivälin tarkistus. Hallituksen toimintasuunnitelma vuosille 2017–2019 (Hallituksen julkaisusarja 5/2017) on työvoimahallinnon kohdalla 30 miljoonan menoerä.

Nyt Kela palkkaa 100 työntekijää aktiivimallin vuoksi. Tämä maksaa noin kahdeksan miljoonaa euroa tänä vuonna. (https://yle.fi/uutiset/3-10049747) Työllistäminen on hyvä asia, mutta hallituksen työllisyyspolitiikan piti säästää rahaa. Tämä turhaan byrokratiaan kuluva summa on taas kuoletettava lisäsäästöillä jostakin, jos tavoitteesta halutaan pitää kiinni, huomioon ottaen edellä mainittu 30 miljoonaa. Puolivälin tarkistus -asiakirjasta ei selviä, kuuluuko tämä KELA:n rekrytointi ennakoituihin kustannuksiin.

Lisäksi toimeentulotuki on yksi tekijä, jonka vaikutuksia ei ole mietitty. Toimeentulotukea saavat työttömät saavat saman määrän rahaa kuukaudessa jatkossakin, vaikka he eivät täyttäisi aktiivimallin ehtoja, Kansaneläkelaitos kertoo Lännen Medialle. Heitä on noin 77 500 henkilöä. (https://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2431243) 

Yksinkertaisella laskutoimituksella voidaan todeta aktiivimallin rangaistusvaikutuksen tehoavan maksimissaan vain joka neljänteen työttömään. Samoin aktiivimallia ei sovelleta työkyvyttömyyseläkettä hakeneisiin.

Pitäisikö pääministerille lähettää taskulaskin, kun päässä- tai kynällä ja paperilla lasku ei suju? Edelleen ratkaisematta on lähes kaikkien työttömien ongelma: työpaikan puute. Lisäksi osa työttömistä kuuluu työkyvyttömyyseläkkeelle. Jos tilastokikkailua halutaan, työkyvyttömille eläkkeen myöntäminen pikavauhdilla olisi sellainen. Heidän kohdallaan säästettäisiin myös aktiivimallin toimien kustannukset, koska he eivät hyödy mistään puuhastelusta. Päinvastoin sairas vain stressaantuu näistä paperisodista ja stressi ei kohenna vointia missään sairaudessa.

Sosiaalisesti ja ekologisesti kestävät hankinnat

Hankinnoista vallitseva yleinen väärinkäsitys on, että pitäisi ostaa aina vain halvinta. Kuitenkin hankintalain kirjainkin jo edellyttää ottamaan ympäristöseikat huomioon:

”Hankintayksiköiden on pyrittävä järjestämään hankintatoimensa siten, että hankintoja voidaan toteuttaa mahdollisimman taloudellisesti ja suunnitelmallisesti sekä mahdollisimman tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina ympäristönäkökohdat huomioon ottaen”. Laki julkisista hankinnoista (348/2007) 2 §.

Hankintoihin voidaan sisällyttää myös sosiaalisia kriteerejä. Euroopan komission Sosiaalinen ostaminen -oppaassa todetaan näin:

“Paras hintalaatusuhde: Hankintaviranomaiset vastaavat siitä, että ne saavat kaikesta hankkimastaan veronmaksajien rahoille parhaan hintalaatusuhteen. Paras hintalaatusuhde ei välttämättä tarkoita vain halvimman tarjouksen hyväksymistä. Se tarkoittaa, että hankintaviranomaisen on taattava paras kauppa asettamiensa vaatimusten puitteissa. Paras hintalaatusuhde voitaisiin määritellä parhaaksi mahdolliseksi yhdistelmäksi koko elinkaaren kustannuksia ja loppukäyttäjän vaatimukset täyttävää laatua. Hintalaatusuhde voi myös sisältää sosiaalisia näkökohtia.” (Euroopan komissio 2011. s. 20)

Komission oppaan mukaan hankinta voidaan pilkkoa, jolloin pienet ja keskisuuret yritykset pääsevät kilpailuun mukaan, mutta tämä edellyttää, että hankintaviranomainen pystyy koordinoimaan hankintaa. (emt. s. 26) Komission mukaan hankintaviranomainen voi esimerkiksi velvoittaa palkkaamaan työttömiä ja vammaisia, ja velvoittaa toteuttamaan tasa-arvoon liittyviä toimenpiteitä. (emt. s. 45)

Rakentamisessa aliurakointikielto tai rajoittaminen tarjouspyynnössä voi olla perusteltua, koska tällöin urakan saaja myös tekee työt eikä ketjutusta voi tehdä (ilman tilaajan suostumusta). Rakennuslehden artikkelin (26.11.2014) mukaan Helsingin kaupungin asuntotoimisto vaatii kosteudenhallintakulujen ilmoittamista erikseen tarjouksia jätettäessä. Kosteudenhallintasuunnitelman vaatiminen rakennuttajan vaatimukset täyttävänä on edellytys urakkasopimukselle. Tällainen menettelytapa on hyvä lähtökohta rakennusprojektin tilaamiseen.

Hankintojen teknisissä erittelyissä voidaan vaatia ympäristölle myönteisiä seikkoja, kuten ilmoitettuja materiaaleja, ympäristömerkin vaatimusten täyttymistä tai valmistusprosessin tai muun elinkaaren vaiheen ominaisuuksia. Energiamerkintädirektiivi (2010/30/EU), ekosuunnitteludirektiivi (2009/125/EY), Energy Star -päätös (2006/1005/EY), rengasmerkintäasetus (1222/2009), ja rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (2010/31/EU) sisältävät kriteerit energiatehokkuusvaatimuksille ja tuotteet, joita velvoite koskee. Esimerkiksi täysin uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköä saa vaatia, samoin reilun kaupan tuotteita.

Julkisten hankintojen ympäristöoppaan (2004) mukaan julkisen sektorin hankintojen ympäristöseikkojen huomioimisen perusteita ovat yleisen edun edistäminen ja hyvänä esimerkkinä toimiminen, tuotekehityksen edistäminen ympäristölle paremmaksi, ammattimaiset ostajat, käyttö- ja jätekustannuksiin sekä energiankulutukseen, päästöihin ja kemikaalikuormaan vaikuttaminen. Julkisen sektorin hankinnoilla on (volyyminkin vuoksi) paljon merkitystä markkinoille, kunhan ammattimaisten ostajien ammattitaitoa ei väheksytä vaatimalla ensisijaisesti halvinta. (s. 10) Suurinta valtaa käytetään, kun määritellään hankinnan kohdetta eli tehdään tarveharkintaa, koska kilpailutettavan kohteen määrittelyä ei juurikaan rajoiteta direktiiveissä tai lainsäädännössä (emt. s. 33).

Kun julkisen sektorin hankinnoista päätetään, päätetään myös seurannaisvaikutuksista, joita on paljon. Ei ole yhdentekevää tilataanko, mitä tilataan ja millä perusteella. Ympäristöystävällisimmän vaihtoehdon saaminen vaatii useiden eri osa-alueiden hallintaa ja huomioon ottamista. On huomioitava muiden muassa energiankulutus ja päästöt valmistuksessa sekä toimituksessa, prosessin ja lopputuotteen kemikaalikuorma sekä tuotteen elinkaari ja kierrätys, kun sitä ei enää tarvita. Palveluista muodostuu omanlaisiaan ympäristövaikutuksia.

Ympäristöoppaan kirjoittaja Nissiselle oli valjennut seuraava johtoajatus aiheesta: “Tarvitsemme kestävämpiä tuotteita. Kestävämpiä siinä tarkoituksessa, että tavaroiden käyttöikä on pitkä, eikä huonolaatuisten tavaroiden tuotannolla turhaan lisätä luonnonvarojen ja materiaalien käyttöä ja luonnon saastumista. Kestävämpiä myös siinä tarkoituksessa, että tavarat täyttävät jatkuvasti paremmin kestävän kehityksen kriteerejä: vähäinen energiankulutus, haitaton kemikaalisisältö, vähän päästöjä, suuri materiaalitehokkuus, eettisesti ja sosiaalisesti hyväksyttävä työntekijöiden kohtelu.” (emt. s.8)

Lähteet

Euroopan komissio. Sosiaalinen ostaminen – Opas sosiaalisten näkökohtien huomioonottamisesta julkisissa hankinnoissa. Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto 2011. ISBN 978-92-79-18403-1 doi:10.2767/18806 http://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=738&langId=fi&pubId=606&furtherPubs=yes

Ari Nissinen. Julkisten hankintojen ympäristöopas, Suomen ympäristökeskus (SYKE), 2004. ISBN 952-11-1625-0.

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/41745/Ympäristöopas_113.pdf?sequence=1

http://www.rakennuslehti.fi/2014/11/saasuoja-on-tarpeen-puutalolle-mutta-olisi-turha-lisakustannus-betonitalolle/

Vaikuttavuus- ja laatuperusteinen terveysjohtaminen sekä SOTE-uudistus

Lääketehdas Novartiksen sivuilta löytyy artikkeli Boston Consulting Groupin viime kesäisestä The Missing Piece of Finnish Health Care Reform -tutkimuksesta. (HUOM! Minulla ei ole sidonnaisuuksia tähänkään yritykseen!)

“Pääongelma, johon Suomessa ei ole vielä systemaattisesti tartuttu, on hälyttävän suuret laatuerot sairaaloiden ja alueiden välillä. Esimerkiksi lannemurtuman jälkeinen kuolleisuus on pahimmillaan kuusinkertainen verrattaessa huonoimman ja parhaan sairaalan laatua. BCG:n laskelmien mukaan jopa yli 1 400 pelkästään aivohalvaukseen, sydäninfarktiin ja lantionmurtumiin liittyvää kuolemaa voitaisiin välttää vuosittain, jos kaikki Suomen alueet suoriutuisivat keskimäärin niiden hoidosta yhtä hyvin kuin parhaat alueet tällä hetkellä. BCG:n arvion mukaan arvopohjaisella terveydenhuollon johtamisella voitaisiin säästää jopa 500–900 miljoonaa euroa pelkästään näiden kolmen potilasryhmän suorissa hoitokustannuksissa, jos kaikki sote-alueet saavuttaisivat parhaiden verrokkien tason.” (Novartis, 14.7.2016)

Eräs tekijöistä toteaakin: “Kustannuksissa puhutaan silloin miljardiluokan säästömahdollisuuksista, joihin on mahdollista päästä hoidon laatua parantamalla, ei sitä karsimalla”. Teollisuudessa laatupolitiikkaa harjoitetaan, koska “maanantaikappaleet” ja jälkimarkkinointi maksavat. Tämä on huomionarvoista myös sosiaali- ja terveydenhuollossa. Potilas palaa takaisin jos hänen sairauttaan ei todeta ja/tai hoideta. Tällöin hyödytön käynti on pelkkä kuluerä ja turhaa vaivaa. On veronmaksajien (asiakkaista puhumattakaan) kiistaton etu saattaa sosiaali- ja terveyspalvelujen laadunvalvonta alulle. “BCG:n raportin mukaan vaikuttavuus- ja laatuperusteinen terveysjohtaminen puuttuu vielä Suomesta julkisista terveyspalveluista.” Pettynyt potilas voisi todeta, että sen kyllä huomaa.

Laatujärjestelmiin kuuluu seuranta, johon SOTE-sektorilla tarvitaan kansallisia vaikuttavuus- ja kustannustehokkuusmittareita. Yhdeksi on käytännössä otettava asiakkaan näkemys. Ei voi olla niin, että asiakkaaseen kohdistetaan hyödyttömiä toimia, vaan vaikuttavuutta on seurattava myös seuraamalla asiakasta. Osaa sairauksista ja hoitoa voidaan valvoa esimerkiksi laboratoriokokein, mutta tapaukset joissa potilaalle ei saada tehtyä diagnoosia on otettava erityiseen tarkkailuun. Tällä hetkellä lähes ainoa mittari tälle ovat potilaiden tekemät muistutukset ja kantelut, jotka voivat olla heidän terveydentilansa kannalta hyödyttömiä mutta maksavat yhteiskunnalle. Tästä toimintamallista on järki kaukana.

Huomionarvoisia seikkoja ovat hoito elämäntapoja muuttamalla ja ennaltaehkäisy. Jos halutaan tehokkuutta, ne on pakko yhdistää SOTE-kuvioihin, jossa on oikeasti SOTE eikä vain TE. Ihmisen sosiaaliset tilanteet, kuten köyhyys ja työttömyys, voivat olla terveysriski. Ratkaisuja voidaan alkaa etsiä minimitukien korotuksesta ja elämän mielekkyyden kokemuksista, joita saa muualtakin kuin työelämästä (en tarkoita tässä orjatöitä tms. nöyryyttävää puuhastelua). Urheilulajien mahdollisuudet on tarjottava myös vähävaraisille, kalliit välinelajit ovat edelleen köyhimpien ulottumattomissa. Näin menetetään myös lupaavia urheilijoita. Toisaalta vähäiset rahavaratkaan eivät estä pitämästä itseään kunnossa, tarvitaan ehkä vain enemmän luovuutta lajien ja harjoitusten löytämiseksi.

Yksi tärkeimmistä sairauksien ehkäisykeinoista ja paranemisen motivoijista on mielestäni ihmisen toivo paremmasta tulevaisuudesta. Tapoja on vaikea muuttaa, mutta tietoon perustuvat odotukset auttavat sekä muutoksessa että hyvän tilanteen ylläpidossa. Sairauksien ennaltaehkäisy on monien muuttujien huomioimista ja siksi välillä kalliina pidettyä, mutta se tulee aina inhimillisesti katsottuna halvemmaksi kuin puhjennut sairaus. Aiemmin on puhuttu työttömien terveystarkastuksista. Itse laajentaisin tarkastusta terveiden osalta myös kuntotestiin.

On myös tärkeää, ettei yhteiskunta viesti ihmisten kohtaamisissa heidän olevan rasite tai omasta tahdostaan vaikeassa elämäntilanteessa esimerkiksi etuuksia ja muuta apua haettaessa. Nämä byrokraattiset kampitukset ja muut arvoa alentavat piiloviestit eivät edistä yhteiskunnan tavoitteita vaan syrjäyttävät ihmisiä. Kuka haluaa maksaa veroja jäseniään huonosti kohtelevalle yhteiskunnalle?

SOTE-sopassa suuri riski on maksaa suoriteperusteisesti. Tällöin ei päästä vaikuttavuudessa ja kustannustehokkuudessa välttämättä minnekään. Myöskään potilaiden myyminen “huutolaismallilla” eli halvimman kokonaispaketin esittäjälle ei toimi, koska edellämainituista syistä voi paljastua hoitovirheitä ja laiminlyöntejä joista seuraa kaikenlaisia yllätyksiä. Potilaille yllätykset voivat toki olla positiivisia, jos diagnoosi ja hoito viimein tulevat. Hinta kilpailutuksen ainoana tai merkittävimpänä kriteerinä ei tule toimimaan myöskään julkisten palvelujen organisaatiorakenteiden vuoksi. En oikein näe muuta ratkaisua kuin määritellä mitattavat laatu- ja vaikuttavuuskriteerit kilpailutuksen perusteeksi, koska on myös oltava jokin tapa arvioida uudistuksen vaikutuksia. Terveydenhuollon osalta pidän parhaana valinnanvapauden lisäämisen vaihtoehtona yksityislääkärien KELA-korvauksien roimaa korotusta. Näin potilaille saadaan todellinen valinnanvapaus, jonot lyhenevät eikä tarvita hallinnollista maakuntatasoa koska järjestelmä on jo olemassa.

https://www.novartis.fi/news/media-releases/arvoperusteinen-terveydenhuollon-ohjaus-parantaisi-hoidon-laatua-ja-voisi Linkki raporttiin http://www.bcg.com/en-nor/perspectives/38846

Kaupunkiluonnon merkitys ja kuntapäättäjän mahdollisuudet

Kuntapäättäjä päättää myös kaavoituksesta ja sen kautta kaupunkiympäristöistä. Huomioitavaksi tulevat niin rakennuspaikat, kadut ja tiet, putkistot ja muu infra, turvallisuus, viheralueet sekä rakennusten pihapiirit. Ikkunasta näkyvä maisema ja sijainti vaikuttavat myös asuntojen kysyntään sekä osto- ja vuokrauspäätöksiin.

Esteettömyydestä säädellään rakennusmääräysten tasollakin. Liikuntarajoitteisille asuintalon piha saattaa olla ainoa viheralue, johon hänellä on todellisuudessa pääsy, joten sen viihtyisyyttä pitäisi ajatella myös luonnonympäristönä. Pihapiirit ovat myös muiden lajien asuinpaikkoja - haluttiin sitä tai ei. Lisäksi ihmiset kärsivät ulkoilman puutteesta, joten varsinkaan parvekkeettomia asuntoja ei pitäisi kaavoituksessa sallia, jotta kaikilla asukasryhmillä olisi edes jokin ulkotila käytössään.

Luonnon monimuotoisuutta voi vaalia myös kerrostalon pihassa. Tavanomaisten koristekasvien sijaan voi istuttaa hyötykasveja, jotka eivät useinkaan vaadi sen monimutkaisempaa hoitoa kuin koristekasvitkaan. Marjat kelpaavat myös linnuille ja karviaisvarkaaksi voi paljastua jopa supikoira. Kukkivien kasvien valinnassa voi huomioida perhoset ja mehiläiset, ja näin saadaan lisää ihmisillekin näkyvää elämää pihapiiriin. Tavanomaisen, jatkuvaa ruohonleikkuuta vaativan nurmikon voi korvata ainakin osin kedolla tai maisemapellolla, jossa kasvaa kukkia. Näin Riihimäellä ja Tampereella. Niitty tarvitsee yleensä kaksi niittokertaa vuodessa ja niitettyjen kasvien poistamisen. Kasvilavat ovat kokeilemisen arvoisia. Lavoissa voidaan kasvattaa yhdessä hyötykasveja ja näin myös lisätä yhteisöllisyyttä. Omaksi ja naapureiden yllätykseksi onnistuin kasvattamaan viime kesänä kasvilavassa jopa muutaman nauriin.

Kaupunkisuunnittelussa luonto ja sen tuottamat ympäristöhyödyt ovat usein alisteisia yhdyskuntasuunnittelun teknis-taloudellisille tavoitteille (esim. Grahn 1991, Tyrväinen 1999, Van Herzel ja Wiedemann 2002). (Teoksessa: Tyrväinen ym. 2007.) Jos taloyhtiöiden pihat halutaan nähdä vain kulkuväylinä ja hukkatiloina, saadaan epäviihtyisää ja biodiversiteetiltään köyhää kaupunkirakennetta. Kasvit kuitenkin varjostavat, puhdistavat ilmaa ja tuottavat happea, viihtyisyyden lisäämisen lisäksi. Kuten Tyrväisen ym. (emt. s.57) raportissa todetaan, luonnolla on merkitystä myös ihmisten henkiselle hyvinvoinnille, stressitaso laskee ja mieliala nousee luonnonympäristöissä.

Tyrväisen ym. (2007) tutkimus on osa ’Kaupunkiluonto ja ihmisten hyvinvointi’ -hanketta (SA 2005– 2007), joka on Metlan ja Tampereen yliopiston yhteistutkimus. (...) Myönteiset tuntemukset lisääntyvät jo verraten vähäisestä vapaa-aikaan liittyvästä viheralueiden käytöstä. Selvä vaikutus on havaittavissa, kun lähiviheralueita käytetään vuositasolla yli viisi tuntia kuukaudessa tai kun kaupungin ulkopuolisilla luontokohteilla vieraillaan 2–3 kertaa kuukaudessa. (emt. s.73)

Puistoillakin on merkitystä, mutta tässä asiassa luonnontilan määrä on oleellista. Puistojenkin biodiversiteettiä voisi lisätä korvaamalla nurmikkoa kedoilla ja pensasryhmillä. Istutusten koolla ja lajivalikoimalla on suuri merkitys. Luonnon hiljaisuus ja rauha voivat olla vaikeita toteuttaa kaupunkiympäristöissä, mutta estetiikalle, aistielämyksille ja luonnon monimuotoisuudelle on paljonkin tehtävissä. Kaikki alkaa suunnittelusta ja siitä, mikä asetetaan suunnittelun lähtökohdaksi.

Olen aiempien ja nykyisten luottamustehtävien puitteissa ollut tekemisissä useiden viherrakentamisen ammattilaisten kanssa. Heillä on poikkeuksetta ollut hyvin laaja ammattitaito, mutta silti yleiset viheralueet ovat valitettavan suurelta osin nurmikkoa. Viheralueista päätettäessä suunnittelun voisi joskus tehdä vaikka siten, että annettaisiin kaupungin viherpalvelujen ammattilaisille vapaat kädet tehdä alustava suunnitelma, esimerkiksi kehotuksella suunnitella alue mahdollisimman rikkaan biodiversiteetin näkökulmasta. Olen vakuuttunut, että saisimme aiemmasta poikkeavia ja parempia suunnitelmia.

Luonnon merkitys kaupunkilaisille ja vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin. Liisa Tyrväinen, Harri Silvennoinen, Kalevi Korpela ja Matti Ylen. Teoksessa: Metlan työraportteja 52: 57-77. Luontomatkailu, metsät ja hyvinvointi. (http://www.metla. /julkaisut/workingpapers/2007/mwp052.htm)

Vihaisten äitien kysymykset ja vastauksia

1. Sisäilmaongelmiin puuttuminen on yksi kuntapäättäjän tärkeimpiä tehtäviä. Saneeraukset ja korjauskelvottomien rakennusten tilalle rakennettavat uudisrakennukset ovat sekä lakisääteinen välttämättömyys, mutta myös investointi sekä rakennuskantaan että ihmisten terveyteen. Pelkästään sairastelun väheneminen maksaa saneeraukset takaisin nopeammin kuin ne on ehditty kirjanpidossa kuolettaa.

Olen joutunut puuttumaan sisäilmaongelmaisiin kouluihin esimerkiksi vaalilautakunnan jäsenenä. Joissakin kohteissa on pudonnut ilmanvaihto vaalipäivänä pois päältä, koska ne ovat käsikäytöllä (eli poissa päältä) viikonloppuisin energiansäästövirheen vuoksi. Tästä ja joissain paikoissa havaitsemistani homeen hajusta ja vioista olen sitten ilmoittanut paikalla olleelle vahtimestarille. Vertaistukiryhmissä riittää neuvottavia, miten menetellä lasten sisäilmahaittaisten päiväkotien ja koulujen kanssa.

Jos minusta tulee kaupunginvaltuutettu, en aio olla hiljaa tai hyssytellä jos tietooni tuodaan tai huomaan vikoja, vaurioita tai sisäilmahaittoihin viittaavia hajuja tai oireita. Otan tarvittaessa Aluehallintovirastoon ja mediaan yhteyttä jos tutkimuksia ja korjauksia ei aloiteta ripeästi tai ongelmia ei saada kunnassa hoidettua.

2. Opetusta puhtaiksi todetuissa tiloissa pitäisi alkaa järjestämään heti, kun tarvetta ilmenee. Samoin tätä tulee jatkaa, jos aiempaa tilaa ei saada altistuneille käyttökelpoiseksi saneerauksesta huolimatta. Järkevintä olisi aloittaa heti tutkimukset tällaisten väistötilojen etsimiseksi, koska tarvetta on.

3. Kunta ja/tai kiinteistön omistaja vastaa, koska terveydensuojelulaki ja maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttävät rakennusten olevan terveyshaitattomia. Haitan aiheuttaja eli kiinteistön omistaja vastaa myös aiheutuneista vahingoista.

4. Merkittäviä lisäkustannuksia ei välttämättä edes aiheudu, jos puhtaiden väistötilojen etsintä ja tekeminen aloitetaan ennakoivasti. Yksi hyvä väistötila palvelee perättäisiä korjauskohteita, jos ne saadaan vuorollaan kuntoon. Kyse ei ole kertakäyttöisestä väliaikaisratkaisusta. Korjaustarvetta ja altistuneita ihmisiä on, joten tilanteeseen on myös suhtauduttava vakavasti. Moni altistunut ja sisäilmasta sairastunut työntekijä ottaisi varmasti kiitollisuudella vastaan puhtaan työpaikan ja altistuneet lapset, joiden erityistarpeet (kuten hajusteettomuus) olisivat samat kuin hänen.

BONUS: Olen erityisen surullinen sisäilmasairaiden lasten ja nuorten tilanteen vuoksi. Aikuisena voi vaikuttaa itse tilanteeseensa, mutta alaikäinen on toisten armoilla. Toivon sisäilmasairaille lapsille ja nuorille soveltuvia harrastus- ja vapaa-ajan vieton mahdollisuuksia, jos ikätoverien tapaaminen jää koulun ja päiväkodin ongelmien vuoksi vähiin.

Säännöstellyn omistusasumisen mahdollisuudet

Tampereen sosialidemokraattien poliittinen ohjelma 2017-2021 sisältää helmen: “Tampereen on käynnistettävä pilottihankkeekseen hinta- ja laatusäännösteltyä omistusasumista. Mallissa tonttien luovutusehdoissa ja asukasvalinnassa painotetaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja markkinahintaa alempaa tasoa.” (s. 17)

Idea on loistava, sekä sosiaalisesti että muutenkin. Erityisesti sisäilmahaitoille altistuneiden asumiskysymysten ratkaisuun tarvitaan kyseiselle asukasryhmälle räätälöityjä kohteita. Tässä esitetty ajatus soveltuisi mainiosti yhdistettäväksi tavanomaisesta poikkeavilla laatukriteereillä rakentamiseen, koska hutilointi ja märkärakentaminen ovat aivan liian yleisiä uudisrakentamisessa. Myöskään tavanomaiset materiaalit eivät lähtökohtaisesti monestikaan altistuneille sovellu, valinnat on tehtävä mahdollisimman suurelta osin ns. nollaVOC-periaatteella, eli M1-luokituskaan ei takaa herkistyneimmille soveltuvuutta.

Kun asukkaat saavat päättää taloyhtiöstään ja asunnoistaan konkreettisesti, saadaan taloyhtiö josta ei edes haluta muuttaa pois ja jos halutaan, kaupat syntyvät taloyhtiön sisällä. Tosielämän esimerkki löytyy Helsingistä, Jätkäsaaren Malta. Helsingissä toimivan Koti kaupungissa ry:n sivuilta pääsee jyvälle yhteisörakentamisesta.

Tonttipolitiikka Tampereen alueella on yksi kompastuskivi terveelliselle asumiselle. Ulkoilman ja maaperän olosuhteiden kannalta sopivia rakennuspaikkoja on vaikea löytää. Uusia asuinalueita kaavoitettaessa ja tonttien luovutusehdoissa tärkeimpänä kriteerinä tulisi olla terveydelliset seikat.

Jos ajatellaan terveellistä asumista ja sosiaalisia tekijöitä, moni menettää sisäilmahaitoille terveytensä lisäksi omaisuutensa eikä siis kykene ostamaan omistusasuntoa. Jos sosiaalisissa asunto-osakeyhtiöissä osan asunnoista omistaisi tarkoitusta varten perustettu yhdistys tai säätiö, osa asunnoista voitaisiin myös vuokrata. Näin terveellinen asuminen ei jäisi vain tietyn maksukyvyn tai varallisuustason omaavien mahdollisuudeksi. Tässäkin seikassa sosiaalinen oikeudenmukaisuus jää toteutumatta tällä hetkellä.